19.11.2017

Pallokalasushia?

Kirjamessuilta mukaani tarttui kahden kirjan mielenkiintoinen kirjapari. Yhteistä kirjoille on sushi, japani ja kirjoittaja - tai no Sushikirjan kohdalla toinen kirjoittajista. Pallokala onkin sitten dekkari.

Ruoasta kertovat molemmat kirjat ja molemmista myös tykkäsin, mutta ehkä hieman itsenikin yllättäen koin tietokirjan koukuttavammaksi. Romaanifriikiltä outo veto.



Heikki Valkama : Pallokala 
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi 

Pallokala palkittiin Turun Ruokamessuilla Kirja à la Carté -palkinnon. (Susanna Välimäen kirja Syötävät sävelet sai kunniamaininnan ja se onkin vallan mainio) Palkinto ei yhtään ihmetytä. Sen verran vahvassa roolissa ruoka ja ruoanlaitto kirjassa ovat. Päähenkilökin on suomalainen kokki, Riku Mäki, joka päätyy osallistumaan japanilaiseen kokkikilpailuun ystävänsä vaikutuksesta. Kokkauksen salat, kilpailu sekä tietysti ruoan ja ainesten kuvailu, ovat iso osa tarinaa.

Romaanit, joissa ruoka on suuressa roolissa, inspiroivat usein kokkaamaan. Tämän kirjan jälkeen minulle kävi vähän toisin. En noin yleensäkään olisi kauhean innostunut syömään myrkylliseksi tiedettyä kalaa edes kokeilumielessä, mutta kirjan kuvaus myrkyn aiheuttamista oireista sekä pallokalan vähän mitäänsanomattomasta mausta vahvistavat päätöstäni. Toki tiedän pallokalan oikein valmistettuna olevan vaaraton, mutta silti.

Kuten kai jo arvasittekin, tässä dekkarissa murhataan pallokalan myrkyllä - näyttävästi. Suomalainen päähenkilö on epäiltyjen joukon kärjessä ja päätyy kuin sattumalta johtolankojen jäljille. Japanilainen Yakuza, suuret rakennussuunnitelmat ja niitä vastaan mieltä osoittavat vanhukset kietoutuvat yhteen vähän sekavaksi, mutta lopulta kuitenkin ihan loogiseksi tarinaksi.

Kirja lähtee liikkeelle vähän hitaasti kaikkine kuvailuineen, mutta sitten mennäänkin eteenpäin aika vauhtia. Riku ei sinänsä ole kauhean sympaattinen henkilö vaan aika itsekeskeinen kokkistara. Onneksi kertoja vaihtelee myös murhaajan, poliisin ja Yakuza-gangsterin välillä, jolloin saadaan pientä vaihtelua näkökulmaan.

Kirjasta huomaa, että Valkama kyllä tuntee Japanin. Halu kertoa yksityiskohtia ja opettaa lukijaa välillä painaa tarinan piiloon. Lopputulos on jännä yhdistelmä Japani-tietoutta ja dekkaria. Se ei ole välttämättä huono asia muuten, mutta varsinkin alussa "alustetaan" vähän turhankin paljon.

Dekkarina Pallokala on ihan luettavaa keskikastia.  Minua taisivat eniten viehättää japaniin liittyvät ruokakuvaukset, mutta jollei (japanilainen) ruoka kiinnosta, saattaa tämä romaani välillä maistua puulta.


Heikki Valkama, Miika Pölkki : Sushikirja 
Oma ostos kirjamessuilta 

Olen viime vuosina vaatimalla vaatinut keittokirjoja sisältämään myös tietoa ja muuta lukemista kuin reseptejä - tämä tuntuu monille keittokirjojen kirjoittajille tuottavan haasteita. Sushikirja on sitten siitä toisesta ääripäästä. Kirjassa on toki reseptejä, mutta pääasia ja kaikkein mielenkiintoisin osuus ovat tietoluvut sushista, sen historiasta,  lajeista, sushiravintoloista sekä muista sushikulttuuriin liittyvistä piirteistä.

Tämän kirjan jälkeen syön sushia toisin. Suurin osa suomalaisista taitaa kastaa sushit soijaan riisi edellä. Se on luontainen tapa sillä sushithan tarjoillaan useimmiten lautasella juuri niin päin. Kyseessä on virhe. Soijaan kuuluu kastaa ensimmäisenä kala, eikä sitäkään saa siinä uittaa.

Pidin kirjan vähän poukkoilevasti teeman ympärillä kiertävästä tyylistä. Sushin historiasta ponkaistiin sushilajeihin ja sitten ravintoloihin, huippumestariin, sakelajeihin jne... Näennäisesti vain löyhästi toisiinsa liittyvät luvut luovat mielenkiintoisen kuvan sekä sushista että japanilaisesta kulttuurista. Kirjan ravintolavinkkien jälkeen alkoi tehdä mieli matkustaa Japaniin, eikä pelkästään syömään sushia, vaan myös kokemaan tapojen erilaisuus ja samalla testaamaan osaisiko sitä itse käyttäytyä vaatimusten mukaisesti. Uskoisin ainakin oman kokemuksen olevan virkistävästä normielämästä vieraannuttava.

Tykkäsin. Kirja toimi erityisen hyvin illan pätkälukemisena. Se oli tarpeeksi mielenkiintoinen pitämään hereillä, mutta luvun päätyttyä saattoi hyvillä mielin laittaa kirjan kiinni odottamaan seuraavan päivän mukavaa lukuhetkeä.

Reseptejäkin kirjasta tietysti löytyy. Suomisushi taipuu savulohen ja neulamuikkujen kautta mätiin ja vähän erikoisempiinkin yhdistelmiin. Jotain lienee pakko kokeilla, kun taas seuraavan kerran näperrellään (lue: isäntä ja pojat näpertelevät) sushiherkkuja.

30 kommenttia:

  1. Olen kirjaston varauslistalla tuon Pallokalan suhteen. Siinä minua kiehtoo erityisesti tuo tapahtumaympäristö ja japanilainen kulttuuri. Olin Japanissa lomareissulla vuonna 2009 ja niihin tunnelmiin olisi kiva palata näin kirjan avulla, vaikka sillä reissulla ei onneksi mitään murhia tapahtunutkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa saakin hyvän fiiliksen Japaninvisiittiä varten. Minä en ole siellä koskaan käynyt, mutta mieli tekisi.

      Poista
  2. Pallokala kuulostaa kirjalta, jonka itsekin voisin lukea.
    Mukavaa sunnuntai-iltaa Minna!

    VastaaPoista
  3. Rakastan sushia ja haaveilen matkasta Japaniin, jossa saisin syödä paikallisia sushiherkkuja toisensa perään... (Ehkä tekisin sillä matkalla muutakin, mahdollisesti, ehkä...) Japanilainen kulttuuri kiinnostaa muutenkin, mutta ruokakulttuuri erityisesti. Ehkä minun kannattaisi lukea Pallokala, olen sitä hieman kierrellyt ja kaarrellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen vanhemmiten tykästynyt sushiin. Nuorena en pystynyt norilevän hajua sietämään laisinkaan.
      Pallokalan jälkeen tosin voi sushin syöminen epäilyttää - varsinkin, jos on jotain mahdollisuutta pallokalapaloihin :-)

      Poista
  4. Minullakin Pallokala odottaa lukupinossa, mutta kuuluu osastoon "sitten joskus". Saa nähdä milloin se joskus koittaa :D Kiinnostava tuo tieto, että sushi pitäisi kastaa soijaan kalapuoli edellä. Minäkin olen toiminut tuossa väärin. Täytyypä testata seuraavalla kerralla oikeaoppista tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä tuota tulisi ajatelleeksi, kun kerran tarjoillaan toisin päin.

      Poista
  5. Kuten muutkin ovat jo yllä maininneet, Pallokala kuuluu minunkin lukupinooni, mutten osaa sanoa, milloin siihen tartun - Tiinan sanoin ilmaistuna, "sitten joskus".
    En ole syönyt sushia kuin kahdesti elämässäni, mutta minäkin olen toiminut väärin soijaan kastamisen suhteen. En sitten tiedä, tulenko syömään sushia vielä joskus tulevaisuudessa - en minä inhoa sitä, muttei se ole suuri rakkautenikaan - mutta yritän pitää oikeaoppisen tavan mielessä vastaisuuden varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun teoriani on, että ensin sushiin tottuu ja sitten siihen tulee himo. Minä en voinut sietää sitä vielä 15 vuotta sitten, mutta nyt syön jo ihan mielelläni.

      Poista
  6. Taisinkin juuri äsken lukea jonkun toisen postauksen tästä kirjasta. Olin kirjamessuilla kuuntelemassa kun Valkama puhui bloggareille tästä kirjasta. Tuntui kovin kiinnostavalta ja kiva kuulla, että sinäkin olet tykännyt siitä. Minulla se odottaa hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukava dekkarihan tuo oli. Lisäksi luulen, että tuon Sushikirjan lukeminen siinä rinnalla vielä syvensi lukukokemusta antamalla taustatietoja ja tunnelmaa.

      Poista
  7. En pidä sushista enkä juuri japanilaisesta ruuastakaan, vaikka noin muuten maata diggailenkin ja olen siellä käynytkin pari kertaa. Ruokailu oli ainakin tuolloin vegelle melko vaikeaa, joten päädyin syömään riisiä ja salaattia pari viikkoa, mikä ei sinänsä haitannut koska pidän riisistä ja salaatista. Misokeitostakin pidän. :D Mutta sushikirja on ihan no no minulle.

    Sen sijaan Pallokala voisi periaatteessa kiinnostaa, mutta toisaalta en usko että tulen sitä lukeneeksi liian ruokaisan teemansa takia. En vain jaksa yksityiskohtaisia ruokakuvauksia enkä sitä, että kirja pyörii ruuan ympärillä. Inhoan kokkaamistakin, joten en kokkaa suunnilleen ikinä (mies kokkaa!).

    Japanilainen kulttuuri kiinnostaa, mutta luen mieluummin siitäkin autenttisesta lähteestä eli esim. japanilaista kirjallisuutta. Niissä kulttuuri on mukana "automaattisesti" ilman erillistä alleviivausta tai ihmettelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ollaan taidettu joskus aikaisemminkin vaihtaa ajatuksia siitä, miten toista ruoka kiinnostaa ja toista ei :-) Kiva, kun on erilaisia kiinnostuksen kohteita.

      Minä en ennen tykännyt sushista yhtään. Itse asiassa miehellä ei ollut lupaa tehdä sushia kotona kuin minun työmatkojeni aikana. Niin sitä vaan maku muuttuu. Nykyään hankin sushia syötäväkseni ihan vapaaehtoisestikin :-)

      Poista
  8. Pallokalan lukemista odotan innolla. Idea tuntuu sopivan erilaiselta ja vinksahtaneelta dekkarin aiheelta!
    Sinulla on ollutkin tässä loistava kirjapari. Sushi ei ole minun juttuni. Ennen kaikkea siksi, etten syö kalaa, mutta myös siksi, ettei minulla riitä kärsivällisyys näpräykseen ja näpertelyyn 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan kiva kirjapari. Luulen, että molempien lukukokemus syveni, kun etenivät rinnakkain.
      Sushia en minäkään jaksa itse tehdä. Meillä se on miesväen juttu.

      Poista
  9. Japani viehättää minua. Kaksi kertaa olen käynyt ja molemmat vierailut aivan liian lyhyitä. Toisella reissulla olin päivät yksikseni ja helpointa oli käydä lounaalla sushi-conveyor-belt -ravintoloissa. Munasin tietenkin, kun pyysin lisää wasabia, sillä sushi-kokin on pitänyt annostella wasabi oikein jo kalan tai muun päällyksen ja riisin väliin. Kokki roiskaisi ison kimpaleen wasabia lautaselle ja lähes heitti sen eteeni. Opin kyllä!
    Kiinnostava kirjakombo, mutta seuraavaksi luen Minna Eväsojan Melkein geisha ennen kuin keväällä tulee hänen Shishun tai Mika Pölkin suomennos Sei Shonagonin Tyynynaluskirjasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä koskaan käynyt Japanissa, vaikka olen sitä monesti miettinyt. Ehkä vielä joskus.
      Sushikirjasta opin, ettei pidä sushikokilta kysellä mitään lisää kysellä - juurikin tuosta mainitsemastasi syystä. Siispä toivottavasti onnistuisin välttämään wasabiroiskaisut :-)

      Poista
  10. Aasiaan sijoittuvat kirjat ovat minulle hieman vieraita. Ruokakulttuurikin on oikeastaan aika tuntematon. Muutaman kerran olen sushia maistanut, mutta se ei oikein ole minun juttuni. Pallokalaa en ikinä uskaltaisi maistaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tee minunkaan mieleni pallokalaa. Saan jännitykseni ihan muualta kuin kokin taitojen arvailusta.

      Poista
  11. Pallokala on mulle aika vieras tuttavuus niin kirjana kuin ruokana. Ainakin propsit siitä, että tappoväline ei Pallokalassa ole tavallisimmasta päästä.

    Tuo sushikirja on varmasti oivaa luettavaa kaikille sushin ystäville, joihin itsekin lukeudun. Ja kyllä, olen kastanut soijaan riisi edellä. Lisäksi aina sushia syödessä pitää laittaa hieman liikaa wasabia. Silloin nautinto on täydellinen (ja varmaan myös etikettivirhe :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, minäkin todennäköisesti pistän wasabia ihan liikaa, kun satun siitä tykkäämään. Lisäksi meillä se laitetaan soijaan eikä valmiiksi sushiin. Ihan jo senkin takia, että jokainen saa sitä sitten makunsa mukaan.

      Poista
  12. En lue dekkareita enkä pidä sushista, mutta Japani on bucket listilläni 👍 Kai siellä muutakin syötävää löytyy, vaikka länsimaista sitten jos muuten uhkaa nälkään nääntyä 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Japanilainen ruokakulttuuri on huomattavasti sushia laajempi. On minulla sellainenkin japanilainen keittokirja, jossa ei taida olla yhtään sushiohjetta :-)

      Poista
  13. Pallokala on mulla jo lukulistalla, kiinnostaa, mutta nyt houkuttelee tämä sushikirjakin! (Miten se sushi muuten kastetaan kala edellä, eikö se lössähdä sinne soijaan vai enkö vain osaa? :D) Viime vuonna teimme uudeksi vuodeksi ison vuoren sushia, jossain vaiheessa voisi tämän urakan uusia kun raaka kala on taas palannut omalle sallittujen ruokien listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä kokeillut tuota kalan paikoillaan pysymistä. Ehkä sushiin itseensä laitetun wasabin osafunktio on maun lisäksi juurikin liimana toimiminen ? Kirja ei selittänyt tuota osaa.

      Meillä sushien näpertely on miesväen hommaa. Todennäköisesti löytyy meilläkin menusta jossain kohtaa joululomaa, kun ainakin teoriassa pitäisi kaikilla olla enemmän aikaa myös kokkailuun.

      Poista
  14. Keittokirja kiinnostaa minuakin dekkaria enemmän - kummallista.

    En ole koskaan syönyt sushia, koska käsittääkseni soija, jolle olen allerginen, kuuluu riisin lisäksi vakioaineksiin. Sen sijaan kalatontakin sushia tiedän olevan, joten kala-allergian vuoksi ei liene pakko sushia vältellä. Voisin opetella tekemään sushia, jos sitä ei ole pakko kastaa soijaan, ja käyttää siihen vaikka graavikalaa tai mätiä, herkkujani. Toisaalta ne maistuvat kyllä oikein hyvin myös perunan kanssa.

    (Minusta pallokala on ihan älytön ruokaidea. Rikkaiden hupsuttelua.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, eihän sitä sushia ole pakko soijaan kastaa, jollei halua. Kaikkia ei ilmeisesti kuulukaan - tai alunperin kuulunut.
      Ja sushiinhan voi nykyään pistää, mitä haluaa. Kirjassakin tehtiin porosushia :-)

      Poista
    2. Mihin sitten kastetaan? Eikö se riisi ole kuivaa ilman jotain kostuketta?

      Poista
    3. Käsitin, ettei tarvitse, jos riisi on oikein tehty. Wasabinkin kuuluu olla jo itse sushissa mukana.

      Poista