31.1.2016

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli Shakespearen Othello


Klassikkohaaste II - Ehdinpäs! Eli sainpas luettua ja nyt blogattuakin. Minulla kesti kauan valita klassikkokirjani. Haasteeksi ilmeni viime metreillä se, että kaikki kotona olevat klassikot olen jo lukenut, eikä aika antanut periksi kirjasto- tai kauppareissua. Onneksi on netti ja ilmaiset klassikot. Selasin Elisa Kirjan listaa ja muistin toisenkin haasteen. Shakespearen Othello nostaa minut Lukuharjoituksia-haasteessa viime vuoden tasolle näytelmien osalta eli tarpeistonhoitajaksi. Eikä ole vasta kuin tammikuu!

Tältäkö näyttää mustasukkaisen maailma? 
William Shakespeare: Othello 
Elisa Kirjan ilmaislistalta

Minulta löytyy hyllystä useampikin Shakespearen näytelmä, pääasiassa englanniksi. The Tempest (Myrsky) on niistä ollut aina suosikkini, Macbeth ikuisesti vähän pelottava, Hamlet vähän turhankin monimutkainen. Esiteininä tuli joskus näyteltyä teatterileirin videolle Kesäyön unelman Helenaa (huipputarina eli toinen suosikkini) ja koulun lavalla Julius Caesarissa Kleopatraa... Sitten tuli elämä ja kiireet. Shakespeare, tai siis näytelmät ja teatteri yleensäkin jäivät moneksi vuodeksi. Viime vuonna palasin nuoruudenrakkauten pariin kuukauden teatteri -haasteen kera ja tänä vuonna pitäisi noita näytelmiä myös lukea useampiakin.

Mutta Othello... Olen jotenkin vierastanut tarinaa, sillä minun on vaikea sulattaa mustasukkaista typeryyttä. Miten voikin mies uskoa ilkeää panettelua mieluummin kuin vaimoaan. Miksei hän ota asioista selvää ennen kuin tekee jotain peruuttamatonta? No, siksi kun kyseessä on tragedia - duh...

Lukukokemus suomeksi oli suoraan sanottuna hivenen tuskallinen. Paavo Cajanderin suomennos on toki taiten tehty, mutta jostain syystä vanhahtava suomi töksähtelee vähän kurjemmin kuin vastaava englanti. Tosin pitää nyt sitten lukea sama englanniksikin, että pääsee vertaamaan. Othello toiminee lavalla huomattavasti lukemista paremmin. Dialogin hienoudet pääsevät esiin yhdistettyinä eleisiin ja äänenpainoihin. Tai sitten tämä on vaan vähän vanhentunut. En taida olla tarpeeksi asiantuntija tuota analysoimaan, Joku viisaampi lienee sen jo tehnyt.

Kielihankaluuksista huolimatta täytyy tunnustaa tarinan vieneen mukanaan. On se Wille ollut tosi taitava juonenrakentaja. Yksittäiset kohtaukset vievät tarinaa taitavasti eteenpäin ja antavat ymmärtää enemmän kuin kertovat. Kirja ei ole kovinkaan pitkä, mutta suuria asioita ehtii tapahtua vähilläkin sivuilla.

Othello on Venetsian Dogen suosikki, mauri, urhoollinen sotilas, keraali. Hän rakastuu venetsialaiseen kaunottareen Desdemonaan ja nai tämän isän vastustuksesta huolimatta. Onnellinen loppu? Paitsi, että rakastavaiset saavat toisensa jo ensi sivuilla ja sitten juttuun sekaantuu kaksinaamainen Jago. Kunnianhimossaan loukattu, aviovuoteensa loukkausta kuvitteleva Jago, jonka tavoitteena on luoda Othellolle niin paljon kurjuutta kuin mahdollista. Hiljalleen hän valuttaa maurin korvaan myrkkyä ja kääntää tämän uskomaan nuorikostaan pahinta. Huonostihan siinä lopulta käy.

Näytelmien lukeminen on aivan erilaista kuin romaanien. Mielikuvitukselle tulee vielä enemmän töitä, kun kuvailua ei ole nimeksikään ja kaikki pitää tulkita dialogin kautta. Tavallaan ne ovat lähempänä todellista elämää. Eihän meillä ole mitään kaikkitietävää kertojaa, joka valaisisi taustoja.

On mielenkiintoista uppoutua dialogiin ja antaa mielen luoda kuvansa ja tulkintansa. Ei ihme, että Shakespearen näytelmistäkin on versioita pilvin pimein. Täytyy kokeilla tätäkin elämystä uudelleen eli ihan varmasti tulen lukemaan muitakin näytelmiä.

Olisiko ehdotuksia listalle? 

Minulla on teille tälle päivälle yksi ehdotus. Klikatkaa TÄSTÄ katsomaan, mitä kaikkia muita klassikoita ovat Klassikkohaaste II osallistuvat lukeneet. Takaan, että viihdytte, Mukavaa kierrosta!

Klassikkohaaste I tekstin löydät TÄSTÄ

14 kommenttia:

  1. Oikeaas olet: draamatekstin lukeminen vaatii lukijalta omaa täytettä. Vaan on se palkitsevaa! Luin uuden käännöksen Romeosta ja Juliasta, eikä käännös päässyt tökkimään. Siinä on hienoa kielivaihtelua, tyyliä tyypin ja tilanteen mukaan, kiitos Marja-Leena Mikkolan tarkan taidon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on. Näytelmää lukiessa haastetta on vielä enemmän kuin näytelmää katsoessa, kun puuttuvat eleet ja näyttelijöiden vuorovaikutus.

      Poista
  2. Kiva kun joku ehdottaa mitä kannattais lukea, itse en osaa kyllä ehdottaa mitään, vaikka paljon luenkin. Olen muuten ekaa kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ja varmasti tulen käymään :-)

      Poista
  3. Othellon Jago on kyllä kaikien kieroilijoiden iljettävä isä. Vaikka en juuri muuuta tästä klassikosta muista, niin edelleen tuo tyyppi saa aikaan puistatuksia.

    Näin viime vuonna tamperelaisen Ahaa-teatterin nykyaikaistetun Othellon ja olihan sekin vaikuttava. Perustarina on ajaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, on. Läimäyttää teki mieli.
      Shakespeare käsittelee aina teemoja, jotka ilmeisesti ovat niin inhimillisiä että soveltuvat aikaan kuin aikaan.

      Poista
  4. Onpas kiva lukea jo toinen Shakespeare-juttu tälle päivälle. Hänen näytelmänsä ovat minulle todellinen sivistysaukko, ja tuntuu, että ehkä olisi jo aika alkaa sitä paikkailemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä on jotenkin vaikean maine, vaikka itse asiassa eivät ole yhtään hankalia luettavia (vaikka kieli vähän välillä ehkä töksähtää, tulee tarina selväksi :-)

      Poista
  5. Othello on hieman harhaanjohtava nimi, kun kaiken manipuloi Jago :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Vaikka Othellohan siinä toisaalta antaa itseensä vaikuttaa ja "sortuu" mustankipeäksi.

      Poista
  6. Pitäisi kyllä lukea tämä, kun on sen verran isomaineinen klassikko kyseessä. Kesäyön unelman muistelisin joskus lukeneeni, mutta siitäkin on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shakespeare on ehdottoman kannattavaa luettavaa. En ole koskaan pettynyt, vaikka tämän kohdalla sitä pelkäsinkin.

      Poista
  7. Näytelmien lukeminen on todella suuri nautinto. Opin itse tavan takavuosina Jyväskylässä kirjoittamista opiskellessani.

    Se vaatii hieman aikaa ja harjoittelua (juuri hyvin kuvailemastasi syystä), mutta kun niille oppii, ne ovat mahtavia makupaloja perinteisen kaunokirjallisuuden väliin <3. Ehdottomasti suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt minä tämän näytelmälukuhaasteen myötä sitten pääsen treenaamaan. Onneksi minulla on aina ollut niin vilkas mielikuvitus, että "aukkojen" täyttämisen ei luulisi olevan vaikeaa ;-)

      Poista