18.7.2016

Naistenviikon haastepostaus: Neitsyt ja äiti

Naisten viikon haastepostaus. Emäntänä Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Astuvan ukoksi sanotaan, mutta mistä sen näkee, ettei olekin akka? 

Naistenviikkoa vietetään 18.7. - 24.7.2016. Välillä harmittaa. Miksi ihmeessä edelleen tarvitaan erillisiä päivä tai viikkoja muistuttamaan, että puolet ihmiskunnasta on olemassa? En pidä jalustalle asettamisesta. En myöskään pidä sorrosta, alentamisesta ja väheksymisestä (kenenkään kohdalla). Tosiasia lienee, että maailman monessa kolkassa naisella ei edelleenkään ole muuta kuin korkeintaan esineellinen arvo. Väkivalta ja alistaminen ovat arkipäivää liian monelle.

Tiedän olevani onnekas. Asun maassa, joissa monista epätasa-arvon ilmentymistä huolimatta oloni on turvallinen, saan valita kotiäitiyden ja uran välillä, omistan, voin ilmaista itseäni vaikka kirjoittamalla blogia. Mieheni on aina tukenut työsuunnitelmiani ja valittamatta tehnyt ruokaa, hoitanut lapsia ja huushollia. Siivouksessakin olemme tasaisesti yhtä huonoja. Kasvatukseni kiteytyy seuraavaan keskusteluun vähän yli kymmenvuotiaan Minnan ja isänsä välillä:

Iltakävelyllä kodin suuntaan: 
- Haluan olla poika - he saavat olla ulkona pidempään! Tämä ei ole reilua
- Ei se ole kiinni sukupuolesta. Huomenna on koulua. 
- Pojat saavat muutenkin tehdä, mitä haluavat ja missä haluavat

Isä pysähtyi
- Minna, älä ikinä ajattele, ettet saisi, koska olet tyttö. Sinä voit tehdä ja osaat mitä vain.

Sitten jatkettiin kotiin. Kumpikin omissa mietteissämme. 

Tämä keskustelu on aina ollut kirkkaana mielessäni. Toki olen myös saanut tehdä töitä (miesvaltaisissa)yhteisöissä, joissa tytöttely on ollut todella vähäistä ja tehtäviä on jaettu innon ja osaamisen mukaan eikä sukupuolen. Onnekseni en myöskään ole ujo. Minua kommentoineet ovat aina saaneet vastineen ja varsinkin vanhemmiten olen myös oppinut vaatimaan. Ympäristön asettamat roolit istuvat kuitenkin tiukassa. Vieläkin huomaan pohtivani "voinko" tilanteissa, joissa miehet yleensä vain menevät ja tekevät.

Huora vai madonna? Hyvä äiti vai...? Rooleja on tarjolla muutama.  Mitäs, jos oltaisiin "vain" naisia, siis ihmisiä kukin omine toiveinemme ja valintoinemme?



Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana: Kaija Kärkinen 

Kirja on kokoelma Anna-Leena Härkösen Anna-lehteen kirjoittamia kolumneja vuosilta 2003-2011.
Lyhyet tarinat pohtivat naisena olemisen haasteita sekä eroja miehen ja naisen ajattelutapojen välillä. Lyhyet, muutaman minuutin jutut sopivat erityisen hyvin äänikirjamuotoon. Niitä voi kuunnella yhden tai muutaman sopivissa väleissä. Kaija Kärkisen lukemista on miellyttävä kuunnella. Hän saa ääneensä elävyyttä, muttei ylinäyttele.

Jotkin kohdat kolahtivat. Se on oikeasti kumma juttu, miten leikkipuistossa äidille tulee aina pissahätä juuri silloin kuin sieltä ei saa lasta lähtemään millään pois tai, miten töissä käyviä äitejä syyllistetään (välillä erityisesti toisten (koti)äitien taholta). Meillä myös taitaa olla samanlaiset jääräpäät lapsina ja olemme yhtä lailla tuiskahtelevia ja välillää ajatuksissaan poissaolevia tai kodin ulkopuolisten juttujen takia pahantuulisia äitejä - ja podemme käytöksestämme samalla tavalla huonoa omatuntoa.

Äitiyteen liittyvät jutut siis osuivat ja upposivat. Hieman vähemmän tunnistin itseäni kiiltovoidepurkkia himoitsevassa naisessa (minä olen nyt lomalla kulkenut 99% täysin ilman meikkiä) tai miehelle dramaattista puhelua soittavassa vaimossa (meillä on menty tekstareilla jo vuosikausia reissujen aikaan), mutta kaipa se noinkin voi muilla olla. Ajan kuluminen kirjoittamisajankohdasta näkyy välillä teknologiakuvauksissa - enää ei mene ihan samalla tavalla nettiyhteyksien ja IT-huoltojen kassa - onneksi.

Tietty noista tekstareista voisi kertoa ainakin meillä näkyvän, aika klassisen eron miehen ja naisen välillä. Kun minä kirjoitan puolittaisen romaanin tapahtumineen, vastaa mies "Tout ok" eli "Kaikki ok" ...  Sisältyyhän tuohon tietysti kaikki oleellinen, mutta joskus olisi kiva kuulla vähän pidempää tarinaa kotoa tai reissun päältä. Riippuen kumpi tien päällä kulloinkin on.

Kirjan niminovelli "Laskeva neitsyt" kertoo osuvasti naisten ja miesten logiikan erilaisuudesta. Toiset tietävät ja toiset olettavat tietävänsä, kun kerran logiikka niin määrittelee... (okei, tuo oli ehkä vähän ilkeästi sanottu, mutta noin minä tuon tulkitsin...) Tai sitten on kyse vain aiheiden erilaisesta kiinnostavuudesta.

Kaikkiaan Anna-Leena Härkösen Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia on viihdyttävä, mutta myös ajatuksia herättävä kokoelma juttuja naiseudesta.


Naistenviikolla kirjabloggaaajat keskittyvät erityisesti erilaisiin (nais)näkökulmiin tai näkökulmiin naiseuteen kirjallisuudessa tai muuten vaan. Kannattaa kurkata lista hasteeseen osallistuvista blogeista täällä.

Edit perjantaina : Kakkospostaukseni täällä
Toinen edit: Kolmaspostaus täällä.



12 kommenttia:

  1. Sain kyyneleet silmiini tuosta keskustelusta isäsi kanssa. Miten viisas isä, ja kuinka paljon hänen sanansa oikeasti ovat merkinneet! Tuollaisia isiä ja miehiä tarvitaan!

    Olen kartellut tuota Härkösen kirjaa, sillä olen viime aikoina vähän pettynyt hänen kirjoihinsa. Äitiydestä kertovat kolumnit ovat kuitenkin aina kiinnostavia. Taidanpa siis tarttua tähän.

    Hyvää naistenviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut tuuria monessa suhteessa. Samaa asennetta yritän nyt opettaa kolmelle pojalleni ja kaipa he tottuvat myös itsenäisen naisen malliin kotona...
      Ihan kaikkea en tässä kirjassa allekirjoittaisi, mutta muutamassa kohdassa kolahti tosissaan.

      Poista
    2. Elinan tavoin ihastelen isäsi sanomia! Onneksi omani on ollut hieman samaa maata. Ja Elinan tavoin koen pientä pettymystä Härkösen romaaneita lukiessani. Sitten Häräntappoaseen on parhaiten onnistuneet lyhyet tekstit, joten tämä kokoelma voisi napatakin.

      Poista
    3. Isillä on tyttäriin hurja vaikutus :-)

      Poista
  2. Minun isäni neuvot kuulostivat kovasti samalta kuin sinun isäsi.
    Minä voin olla mitä vaan, ihan mitä itse haluan.
    Hyvää tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin ja sama koskee sekä poikia että tyttöjä!

      Poista
  3. Tärkeä huomio sinulla heti alussa: miksi tätä viikkoa edes tarvitaan? Miksi naisista täytyy puhua yhä erikseen, jotta he saavat oman arvonsa? Minua on viime aikoina ärsyttänyt, miten miehistä ja naisista puhutaan aina erillisinä, erilaisina olentoina - joku tuttuni joskus sanoi, että miehet ja naiset elävät eri todellisuuksissa. Ai miten niin? Ja onko niitä eroja pakko korostaa? Poikaystäväni kanssa olemme viime aikoina huokailleet stereotyyppisille sukupuolikuvauksille. Ihan kuin naiset tai miehet voisi typistää tietynlaisiin ominaisuuksiin (minäkään en ymmärrä, miksi naiset välttämättä himoitsisivat voiteita ja meikkejä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä - mutta toisaalta on tärkeää nostaa epäkohtia esiin ja niin kauan kun naisten asema monissa maissa on koiran alapuolella, tarvitaan tällaista rummutusta.

      Poista
  4. Minä olen onnellinen että olen nainen, en ikinä haluaisi olla mies,
    Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin! Onneksi asumme maassa, jossa saamme olla vapaasti sellaisia naisia kuin haluamme.

      Poista
  5. Voi ei, tippa tuli linssiin mullakin tuosta pikku-Minnan ja isän keskustelusta. Naistenviikko, naistenpäivä - mitäpä me tosiaan niillä! Kiitos tästä postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut tarkoitus itkettää :-)
      Aurinkoa päivään!

      Poista