19.8.2017

Yllätys, yllätys - sittenkin toinen kesälukumaraton...

kuva; Oksan hyllyltä 

19.8.2017 klo 22:30 Aloitus 

Yllätinpä tässä itsenikin ja ehdin kuin ehdinkin aloittamaan lukemisen elokuun lukumaratonille. Varsinainen maratonpäivähän on tänään eli 19.8., mutta sääntöjen mukaan voi osallistua, kunhan aloittaa tämän vuorokauden puolella.

No, minähän aloitin. Tulimme sittenkin kotiin sukuloimasta jo tänään, joten autossa pistin äänikirjan päälle ja aloittelin klo 20. Ensimmäiseksi kuuntelin itsekseni Tove Janssonin Kesäkirjaa ja sitten yhdessä iltasaduksi kuopuksen kanssa tarinan kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

Tove Jansson: Kesäkirja 37min
Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 20min

Tähän mennessä siis yhteensä 57min äänikirjaa

Siitä se sittne alkoi. Nyt kun vielä saisin kyseisen kuopuksen oikeasti nukkumaan niin pääsisin käsiksi ihan painettuun kirjaan. Seuraavana vuorossa Gummerukselta juuri ilmestynyt kokoelma "fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista" eli Erkka Mykkäsen toimittama kokoelma klassikoiden innoittamia novelleja suomalaisilta nykykirjailijoilta. Mielenkiintoinen opus!



16.8.2017

Vanhassa vara parempi - P.D.James ja Valepotilas

Kyllä se niin on, että vanhat vakkarit pelastavat useimmiten harmitukselta. Viime aikoina olen kiukutellut niin monesta kirjasta, että tähän väliin täytyy laittaa vähän kiltimpi postaus. Olo tosin ei ole kovin auvoinen. Loma loppui ja arki alkoi. Lievää tuskaa tuottaa taas rytmiin tottuminen. Asiaa tietysti auttaa (tai sitten ei) se, että minulla on tällä hetkellä luettavana ihan mahtava kirja! Yksi vuoden parhaimmista, jota hehkutan sitten myöhemmin. Nyt ensin tämä dekkari.

P.D.James : Valepotilas 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Joskus aikoinaan lensin vähintään kerran viikossa Turku - Brysseli väliä. Illalla ostin lentokentältä pokkarin mukaani. P.D.James tai Ruth Rendell kesti suurin piirtein matkan ajan - yleensä luin kiirellä viimeisiä sivuja ennen kuin pyörät koskettivat Turun kentän pintaa.

Minulla siis on erityinen suhde P.D. Jamesiin, mutta se ei selitä sitä, miten kerrasta toiseen hänen dekkarinsa jaksavat viihdyttää ja jännittää. Sen selittää vain kirjailijan kokemus ja taito kirjoittaa vetäviä tarinoita.

Tällä kertaa Adam Dalgliesh kutsutaan selvittämään sairaanhoitajakoulussa tapahtunutta epäilyttävää kuolemaa, jota vahvasti murhaksi epäillään. Synkkään kartanorakennukseen perustettu koulu tarjoaa metsän keskellä sopivat puitteet historiallisiin tapahtumiin kietoutuvan pahan ilmestymiseen nuorien tyttöjen keskelle.

Tarina kiemurtelee ja yhdestä sun toisesta henkilöhahmosta löytyy salattuja piirteitä. Eivät tytötkään aina ole ihan niin viattomia kuin miltä ehkä tärkätyissä hilkoissaan vaikuttavat, eikä poliisi noudata yhteiskunnan odottamia periaatteita. Vyyhden selviäminen vaatii keskittymistä jopa Dalglieshin taidoilla.

Taas kerran ovat henkilöhahmot mielenkiintoisen rosoisia. Murhaajaehdokkaita löytyisi useampiakin ja lukijaa pyöritellään. Aavistuksia voi olla, mutta niistä ei voi olla millään tavalla varma ja kirjailija hämää tyylikkäästi - ilman sen kummempia kommervenkkejä, tarinaa rakentaen ja paljastaen asian kerrallaan. Vaikka sattuma toki välillä auttaa, ei Dalgliesh kompastele ratkaiseviin johtolankoihin yllättävissä paikoissa vaan hän ihan oikeasti joutuu vähän miettimäänkin. Siitä minä pidän.

Tämä on siis tyylipuhdas ja hyvin kirjoitettu dekkari, jota voi hyvällä omallatunnolla suositella pimenevien syysiltojen viihdykkeeksi. Kestää myös useamman lukukerran, varsinkin jos omaa yhtä huonon muistin kuin minä.  Tämä oli Kobossani stauksella "finished", mutta en muistanut kirjaa koskaan edes hankkineeni, saati lukeneeni...


15.8.2017

Ruokaa kotiin - Wolt!

Minä olen aina heikkona kaikenlaisiin uusiin palveluihin. Kahvipalvelu Slurp on testauksessa ja nyt päädyin viimein testaamaan myös ruoan kuljetuspalvelu Woltia.

Wolt on puhtaasti kotiinkuljetuspalvelu. Tietyn alueen ravintolat tarjoavat annoksiaan sen kautta ja Wolt kuljettaa ruoat kotiin maksua vastaan.

Minun piti testata Woltia jo kauan sitten, mutta kun pyörin pääasiassa Espoossa, oli valikoima lievästi sanottuna rajallinen (eli alkuun sitä ei edes ollut). Nyt sitten Tapiolan ja Iso Omenan ravintolamaailmoiden laajennuttua päätin kokeilla, varsinkin kun Wolt on kovasti innokas saamaan uusia asiakkaita ja ilmaiskredittien määrä kasvoi suhteessa aikaan sovelluksen lataamisen / profiilin luomisen ja kokeilun väliseen aikaan.

Tutkailin siis päivällä valikoimaa - aikaa tilauksesta ruokalastin saapumiseen pitäisi varata noin vajaa tunti. Tilausta illansuussa aloittaessani oli aika kasvanut 80 minuuttiin (ruuhka-aika), mutta ilokseni huomasin ajan lyhenevän heti, kun tilaus oli luettu. Aikahan on kuitenkin päivittyä arvio eli se muuttuu matkan varrella heijastamaan todellisuutta.

Valinta osui Momo Tokoon eli Ramen nuudeleita tarjoavaan Iso Omenan ravintolaan. Tilaukseen kasattiin kolmenlaisia nuudeleita ja, ihan vain nirsouskohtauksen varalta, pari annosta Bao-pullia.






Kaikkiaan mietimme Woltista seuraavaa:

Hinta:

Tuli halvemmaksi kuin meidän perheen ravintolakäynti. Tilaus pysyi kurissa ja juomat löytyivät kotoa.

Kuljetusmaksu 6,90€ olisi tuntunut vähän isolta ilman Woltin tarjousta, vaikka itse hakemiseen kuluva aika ja auto + bensa tietty pitäisi ottaa huomioon. Niissä kustannus vain jotenkin jää piiloon. Ehkä pitäisi mieluummin laskea bussilippuja, joiden kanssa meidän perheen ravintolalle kulkeminen olisi kai euron tai pari kuljetusmaksua kalliimpaa.


Ruoka:

Woltin valikoima ainakin Espoossa kallistuu vähän sinne pikaruoan puolelle, mitä tietysti kuljetuksen helppouden osalta voi odottaakin.

Ramenit olivat kokemuksena sarjaa ihan ok. Ei sen enempää eikä vähempää. Bao-pullat olivat ihanan pehmeitä ja ilmavia, mutta täytettä olisi ehkä saanut olla hieman enemmän. Ei siis mikään varsinainen gourmet-kokemus, mutta kyllä tuo arki-iltana vatsan täytti.


Palvelu:

Tilaaminen oli helppoa ja tilauksen seuranta auttoi malttamatonta pysymään kärsivällisenä.

Minuutit vähenivät (melkein -  muistattehan arvion päivittymisen) koko ajan.

Kaikkiaan palvelu kestää ehkä hetken, mutta kun sen osaa ottaa huomioon, niin luvatussa ajassa pysyttiin ihan kiitettävän hyvin.


Käytänkö uudelleen? 

Ehkäpä hyvinkin. Varsinkin työpaikalla voisi tilata useamman henkilön lounaan samalla kertaa tai sitten herkut johonkin lounaspalaveriin.

Kotona voi tulla käytettyä vähän harvemmin. Ehkä me kuitenkin sitten liikumme itse joko hakemaan tai istumaan ravintolaan ihan paikan päälle.
Toisaalta... voin kyllä kuvitella jonain kiireisenä päivänä paikasta toiseen kiitäessä tilaavani ruoan niin, että se saapuu paikalle vähän aikaa perheen jälkeen. Minuuttipeliähän tämä toisinaan muutenkin on.

13.8.2017

Slurp - kahvia!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit 

Minun kahvinjuontini on vähän kaksijakoista. Töissä litkin ihan kamalaa automaattilattea. En tiedä miksi, tavan vuoksi kai. Se on pahaa, mutta juon kuitenkin. Kotona sitten vähän hifistelen, olen kranttu ja juon kahvia päivässä vain yhden suuren kupillisen lounaan jälkeen - paitsi niinä päivinä, jolloin lisäherätys on paikallaan, tai tarvitsen muuten vain piristystä.

Keitän kahvini presso-keittimellä. Kuumennan pienessä kattilassa maitoa ja sekoitan sitä 1/3 vahvaan, tummapaahtoiseen kahviin. Itse asiassa pidän eniten ranskalaispaahtoisesta Columbialaisesta. Noin yleisesti ottaen kahvissani ei saa olla kitkeryyden häivääkään, mutta sen pitää olla vahvaa, ei nyt ihan lusikkapystyssä-vahvaa, mutta melkein.

Kahvin ostaminenkin on oma rituaalinsa. Markettikahveja en ole vuosiin edes kokeillut (vaikka niissäkin on kuulemma tapahtunut huimaa parannusta). Haluan haistella kahvitunnelmaa ja ostaa pienen paketin, jonka koko vastaa kulutustani. Ihan jo ammatin puolesta olen ollut myös kiinnostunut erilaisista palvelumuodoista. Nettikauppaviritelmiä oli jo vuonna 2014, mutta se ei kai silloin menestynyt tai ainakaan en ole tuosta mitään enää kuullut vähään aikana. Nyt sitten markkinoilla on uusi ja ilmeisen vireä palvelu.


SLURP 

Slurp on kolmen nuoren kaverin (vuonna 2014 - onpas silloin ollut varsinainen kahvivuosi) perustama jakelukanava suomalaisten pienpaahtimoiden tuotteille. (Lisää hisoriasta voit lukea yrityksen sivuilta täältä)

Palvelusta voi ostaa yksittäisiä kahvipaketteja, mutta mielenkiintoisinta on kestotilausmahdollisuus. Siinä saa kahden viikon välein kahvipaketin postitettuna kotiin. Tilaaja voi valita parametreinä jauhatustyypin ja  paahtoasteen. Sitten vaan odottelemaan yllätyspaketteja ja nauttimaan kahvista.

Sain mahdollisuuden testata kestotilausta parin kuukauden ajan ja tottahan tähän pitää tarttua jo ihan uteliaisuudesta.


Miten sujuu ? 

Tein tänään vasta tilaukseni, joten kahvista en sano vielä mitään. Huonoa ei pitäisi olla, sillä valikoimissa on tunnettuja suomalaisia pienpaahtimoita.

Miksi sitten kirjoitan jo nyt ? No, yllätyin niin positiivisesti palvelun toteutuksesta. En ihan viime aikoina tietysti ole ihan kamalasta nettiostoksia edes tehnyt, mutta jotenkin minuun on iskostunut kotimaisista pienistä nettikaupoista sellainen vähän kotikutoinen fiilis (voin olla ihan väärässäkin).

Slurpissa näyttää tosissaan olleen mietitty asiakasta ja ostokokemusta. Peukut siitä!

Tilausprosessi on oikeasti selkeä ja toimiva. Ensin valitaan havaintokuvien avulla paahtoaste, suosikkivalmistustapa sekä halutaanko kahvi papuina vai jauhettuna. Sitten pääseekin jo miettimään paljonko kahvia haluaa kahden (tai neljän) viikon välein - suhteutettuna päivittäiseen kuppimäärään.

Lopuksi lisätään toimitustiedot, maksutiedot ja luodaan käyttäjätili
- ja jäädään odottelemaan ensimmäistä kahvipakettia. Jännää!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit

Arkistojen kätköistä : Ihan kahvilla

Kahvi on taas meidän perheessä keskustelunaiheena ja uusi palvelukin testauksessa (siitä lisää myöhemmin) Siksi kaivelin vanhoja kahvipohdintojani. Pressokeittimellä mennään edelleen, mutta koko on vaihtunut isompaan. Tuon pienen onnistuin nimittäin tiputtamaan kaapin ylähyllyltä lattialle (arvaatte, miten kävi) ja lisäksi Esikoinen aina välillä liittyy kahvitteluun seuraksi. 

Näin siis 22.9.2014


Minun aamuni alkaa teellä. Kupin koko puoli litraa ja juoma vahvaksi hautunutta ja maidolla pehmennettyä. Kahvi kuuluu lounaan jälkeiseen hetkeen pienen makean herkun kera. Paitsi, että viime aikoina on kaavaan ilmaantunut poikkeuksia ja kahvia eksynyt kuppiini heti herätyksen jälkeen Ei - en ehdi päiväunille vaikka mieli tekisi. Puhun nyt tuosta aamukupillisesta.

Syy vaihteluun löytyy siitä, että mielenkiintoista kahvia on tullut vastaan useammassakin paikassa viime aikoina ja innostuin kokeilemaan Kluuvikadun kahvipaahtimon syyssekoitusta. Ensi kerralla sitten pyydän vieläkin vähän tummempaa ja vieläkin vähän pehmeämpää makumaailmaa. Ehkä niitä papujen kotipaikkojakin voisi vielä vähän säätää...

Tätä uutta kahvia varten kaivettiin kaapista vanha peruskeitin jo muutaman vuoden käytössä olleen Dolce Guston "lintukoneen" viereen. Sitten alkoi harmittamaan työpöydän täyttyminen sinänsä tarpeellisista, mutta tilaa vievistä, härpäkkeistä ja ryhdyttiin miettimään vaihtoehtoja.

Näyttääkin siltä, että peruskeitin lähtee takaisin kaappiin odottamaan sukulaisten vierailuja ja tuo sinänsä hyvin palvellut konekin joko kiertoon tai pienkoneiden hautausmaalle. Kävimme nimittäin ostamassa pientäkin pienemmän "kahvikoneen" eli vanhan kunnon pressokeittimen. Kolmen kupin (tai meidän kuppikoollamme juuri ja juuri kahdelle riittävä) pressokeitin kustansi Prismassa kokonaiset 9,90€! Eikä se vie isoa juomalasia enempää tilaa muutenkin täyteen ahdetusta keittiöstämme!

Käyttökin on yksinkertaista. Kaadetaan kuumaa vettä vedenkeittimestä pressokannuun ja sitten pois. Mitataan mukana tulleella lusikalla kahvi kannun pohjalle ja kaadetaan hiukan sitä melkein kiehuvaa vettä päälle. Annetaan tasaantua ja täytetään kannu sitten vedellä. Laitetaan kansi päälle ja haudutetaan kahvia 4 minuuttia. Painetaan suodatin pohjaan ja nautitaan kahvi. Helppoa!

Ihan parasta on myös se, ettei kahvin tekemisen jälkeen jää kapselia jätteeksi. Kun hankimme koneen, joi kahvia lähinnä isäntä kupillisen päivässä. Nyt kun sitä kuluu enemmän, kolkuttaa omatunto jätevuorien kasvattamisesta - vaan eipä kolkuta enää!


12.8.2017

Nuivalla tuulella : Jääkaksoset

Minä olen viime aikoina ollut kamalan kriittisellä tuulella. Tuntuu, ettei oikein mikään kirja saa armoa silmissäni, eikä innostusta sydämeen. Nytkin luin dekkarin, jota on kehuttu siellä ja täällä, mutta minusta se oli lähinnä sekava ja lievästi ahdistava.

S.L.Tremayne : Jääkaksoset 
HelMet Ellibs ekirjalaina

On pienet kaksostytöt ja heidän onnelliset vanhempansa. Sitten toinen kaksosista kuolee ja idylli särkyy, vai olikohan sitä koskaan ollutkaan. Vanhemmat muuttavat jäljelle jäänen kaksosen kanssa ränsistyneeseen taloon majakkasaareen Skotlannin perukoilla. Tarkoituksena on aloittaa uusi elämä.

No jaa, sitten aletaan ihmettelemään, kumpi kaksosista oikeastaan kuoli. Mielet vääntyvät entistä enemmän kieroon ja solmuja availlaan yliluonnollisen avustuksella - vai onkohan kyseessä sittenkin vain sairaan psyyken kuvitelmat ?

Vanhemmat osoittautuvat aikalailla rikkinäisiksi ja lapsi tietysti kärsii. Hämärät tapahtumat seuraavat toisiaan ja tunnelma muuttuu ahdistavammaksi.

Onhan tämä sinänsä taitavasti kirjoitettu ja lukijaa pyöritellään loppuun saakka epävarmuudessa. Minulla tämä nyt vain joko ei sopinut lukuhetkeen tai sitten en vain jaksanut pysyä pyörityksessä mukana. Kohtaukset tuntuivat seuraavan toisiaan vähän turhankin tiiviisti ja hypeltiin tunnelmasta, ihmisistä ja tapahtumasta toiseen. Välillä tipahdin ihan kokonaan siitäkin, kuka milloinkin oli äänessä.

Joku jossain sanoi tätä pelottavaksi. Minä koin tunnelmanluonnin vähän keinotekoiseksi. Monessa kohtaa vain jätettiin asioita sanomatta ahdistuksen lisäämiseksi, mutta minun rationalistista mieltäni tuo ehkä lähinnä lievästi ärsytti.

Sinänsähän aihe kaksosista on mielenkiintoista. Millainen on identtisen kaksosen identiteetti? Miten paljon on sisaruksilla yhteistä ja mikä on omaa? Kadottaako kaksonen osan itsestään toisen hävitessä viereltä vai voiko kyse olla ympäristön odotusten vaikutuksesta lapsen mieleen? Näillä elementeillä kirjassa leikitään.

Ehkä olen vain edelleen herkkä perhetarinoille, eikä lapsen kuolemaa kuvaava kirja kertakaikkiaan vain sovi lukulistalleni. Ehkä vika on vähän hyppelehtivässä lukutavassani ajanpuutteen vuoksi, mutta en oikein päässyt sisälle tarinaan. En samaistunut kumpaankaan vanhempaan ja tarinankin luin loppuun lähinnä sen takia, että halusin tietää ratkaisun - eli olin kuitenkin tarpeeksi kiinnostunut tarinasta ollakseni utelias.

Ei siis ihan kokonaan huono kirja, mutta minulle ainakin lukuhetkenään vääränlainen.

11.8.2017

Juoruja Tähtien sodasta

Carrie Fisher: The Princess Diarist 
HelMet Overdrive äänikirja 
lukijoina : Carrie Fisher ja Billie Lourd 

Kulissien takaisia kokemuksia ensimmäisen Tähtien sodan valmistumisen ajalta Carrie Fisherin kirjoittamana ja äänikirjaksi lukemana. Kuulostaa mielenkiintoiselta, eikö ? Varmasti täynnä anekdootteja ja muistoja elokuvaporukoista ja muista näyttelijöistä?

Väärin. Tai no, on tuossa niitäkin. Eniten kuitenkin kuunnellaan, miten Carrie Fisher ei oikeasti halunnut näyttelijäksi ja miten hän oli nuori ja viaton (ja vähän yksinkertainen), mutta ennenkaikkea kuulemme siitä, miten Carrison syntyi ja eli ja kuoli, siis siitä kuinka Carrie Fisher päätyi samoihin lakanoihin Harrison Fordin kanssa. Pah.

Kirjassa kuulemme toki vähän Carrie Fisherin lapsuudesta kuuluisan äidin ja isän tyttärenä. Isä lähtee Elizabeth Taylorin matkaan ja äiti kulkee huonosta avioliitosta vielä huonompaan. Kaikella on tietysti vaikutuksensa lapseen ja Carrie päättää välttää näyttelemistä viimeiseen saakka - huonolla menestyksellä.

Star Warsin filmausten alkaessa ei kukaan ajatellut tekevänsä legendaarisiin mittasuhteisiin karkaavaa menestystä. Sellainen siitä kuitenkin tuli ja erityisesti pääosia näytelleiden elämät kääntyivät päälaelleen. Tämä äänikirja haiskahtaa puhtaalta rahastukselta uusimman elokuvan ilmestymisen aikoihin ajoitettuna ja sisällöltään "skandaalimaisena". Mikäs siinä. Pitäähän julkkistenkin elantonsa hankkia. Carrie Fisher onkin kirjassa ihan avoin rahantarpeestaan. Erilaiset tapahtumiin liittyvät nimikirjoitussessiotkin ovat hänen mukaansa julkkisten sylitanssia (lapdance) yleisönsä kanssa. Julkkis tanssii ja fanit maksavat.

Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin filmausten tapahtumista, ihmisistä ja sen sellaisesta, mutta Fisher keskittyy kirjassaan (noin puolessa siitä) aika puhtaasti kuvaamaan suhdettaan Harrison Fordiin. Älkää käsittäkö väärin, mehukas juoru on tietysti mehukas juoru 40 vuotta tapahtuneen jälkeenkin, mutta en minä nyt samaa juttua jaksa kovin pitkään. Kuka makasi kenenkin kanssa muuttuu aika nopeasti uutisena vanhaksi, jos tuo nyt edes uutisen statusta voi saada. Kuka siitä enää tietää, mikä on totta, paitsi asianosaiset itse (ja heistäkin vain toinen on enää elävien kirjoissa).

The princess diarist on ihan kuunneltava äänikirja kuriositeettina ja tosi Tähtien sota -fanille kai pakollinen juttu, mutta kirjana noin muuten se jäi lieväksi pettymykseksi.

10.8.2017

Heinäkuun luettujen pitkä lista

Ei heinäkuun luettuja voi jättää väliin, vaikka ollaankin jo pitkällä elokuuta. Puolustuksekseni kuukausikatsauksen myöhäisyyteen nostan rippijuhlien järjestelyt, jotka veivät elokuun ensimmäisen viikon kokonaisuudessaan. Toinen syy on se, etten ole tänä vuonna nähnyt kesää. Se livahti ohi ihan huomaamatta kiireissä ja sateisissa päivissä. Tänään alkoi pojilla jo koulu...

Olisin tietysti voinut yhdistää heinäkuun ja elokuun, mutta itseni tuntien taitaa olla parasta hoitaa ensimmäinen alta pois. Luin nimittäin heinäkuussa 15 kirjaa ja elokuustakin näyttää tulevan kirjaisa kuukausi, joten listattavaa riittää.

Luin siis heinäkuussa 15 kirjaa ja nautiskelin yhden lukumaratonin. Kaikessa kiireessä siis varsin mukava kuukausi.




Äänikirjoja iltasaduiksi 

Heinäkuussa innostuimme Toton kanssa kuuntelemaan äänikirjoja iltasatuina. Minulla on krooninen yskä, joka aiheuttaa iltalukemiseen ikäviä kröhimiskatkoksia, mutta äänikirjalukija ei niistä häiriinny. Aloitimme Uppo-Nallella, joka oli heti suuri suosikki. Meidän on pitänyt tehdä siitä yhteinen video, mutta eipäs olla vielä ehditty.

Muuten kuuntelin heinäkuussa perinteistä fantasiaa, mikä osoittautui varsin virkistäväksi vaihtoehdoksi.


Lukumaraton ja klassikkohaaste

Kesän toinen yhteisöllinen lukumaratonpäivä oli 8.7. ja minäkin onnistuin osallistumaan siihen. Lopputulos ei ollut mitenkään järisyttävä, mutta kokemuksena kesälukumaraton oli taas ihan omaa luokkaansa. On se vaan kivaa. (Kesän viimeinen järjestetään muuten 19.8., joten siihen ehtii vielä hyvin mukaan! Ilmoittautuminen Oksan hyllyllä blogissa täällä)

Edellä jo mainittujen äänikirjojen lisäksi lukumaratonsaldooni osuivat kokonaan tai osittain:

Claes Andersson : Hiljaiseloa Meilahdessa - mielenkiintoinen kuvaus vanhenemisesta
- Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa - Ihana Flavia!
- P.D.James: Valepotilas

Huomaan muuten, että olen ollut laiska bloggaaja heinäkuussa. Kaksi kolmesta lukumaratonilla loppuun luetusta kirjasta vielä bloggaamatta - hyi minua! 

Kesken lukumaratonilla aloitetusta ovat vielä(kin) Anthony Bourdainin kirja ja historiapätkät.

Kuun lopussa sain kuin sainkin luettua kirjan myös klassikkohaasteeseen. Tällä kertaa osallistuin Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä - sarjan ensimmäisellä osalla eli ranskaksi lukemallani Du côté de chez Swann. Nautinnollista ja rentouttavaa.


Enkä minä ihan kaikesta pitänyt 

Meitä kirjabloggaajia aina välillä mollataan siitä, että kirjoitamme pelkkiä hehkutuksia. Yleisesti ottaen minäkin olen pitänyt suurimmasta osasta lukemistani kirjoista, mutta välillä jää jotain kesken tai kirjan lukemisen jälkeen jotain peräti hampaankoloon.

Heinäkuussa vähän kiukuttelin parista viihdedekkarista. Kesäkuussa lutetuista jo mutisin lievää ärsyyntymistäni Katja Kallion kirjan osalta ja nyt elokuun alussa aloin säälimään nuorta sukupolvea kirjan perusteella (ja väsyin myös kirjaan itseensä).

 Eli en minäkään ihan kaikista pidä, vaikka kuka hullu sitä itseään kiduttaisi lukemalla huonoja tai itselle sopimattomia kirjoja.


Mitä vielä ? 

Heinäkuussa kirjoittelin myös kirjabloggaajan kesäaakkosia ja luin

- yhden trillerin (Camilla Grebe: Kun jää pettää alta),

- yhden keittokirjan (jäätelöstä kuinkas muuten, kun meille tuli jäätelökone!),

- yhden viihdedekkarin (Murder at Brightwell - hupaisalta vaikuttavan sarjan ensimmäinen osa, josta lisää myöhemmin) sekä

- 4 viihdefantasiaa, joiden rentouttavaa vaikutusta suhteessa klassikoihin pohdiskelin täällä.


Aikamoinen kirjakuukausi siis 

Varsinkin, kun ottaa huomioon, että jouduin kesälomalta viikoksi takaisin töihin melkomoiseen pyöritykseen.

Teatterissa ei tullut käytyä koko kesänä eikä pahemmin keväälläkään, joten teatterihaaste on auttamattomasti pielessä. Ei mahda mitään.  Syksylle minulle ei ole (vielä) yhtään työmatkaa kalenterissa, joten ehkä ehdin vielä vähän paikkaamaan ja joihinkin tapahtumiinkin mukaan.

Mutta vielä on kesää jäljellä ja kesälomaakin tämän viikon loppuun. Pojilla alkoi tänään koulu, joten aamupäivän saan olla kotona ihan yksin. Luksusta!

9.8.2017

Pienen jääkaapin enkelten kakut




Meillä on pieni jääkaappi. Talon edelliset asukkaat asuivat täällä kaksistaan , eivätkä ilmeisesti pahemmin kokanneet. Meitä taas on perheessä viisi ja ruoanlaitto jatkuvaa. Naapurimarketti pelastaa monesta, mutta juhlien täytekakkujen kylmävarastoksi siitä ei ole. Siksipä kakkujen pitää olla sellaisia, että selvitään mahdollisimman pienellä kylmän tilan tarpeella.

Marenkipohjaan viime hetkellä rakennettava marjakakku on minut pelastanut ennenkin. Niin nytkin pojan rippijuhlia valmisteltaessa. Alkuperäisen reseptin olen bongannut vuonna 2008 Kotiliedestä.

Enkelten kakku (1 isompi ja 1 pieni) 

Kakkupohja
6 suurta valkuaista
2tl valkoviinietikkaa
5dl erikoishienoa sokeria
1rkl Maizena - maissitärkkelystä
3tl vaniljasokeria
1/2dl kiehuvaa vettä

Lemon curd 
6 kananmunan keltuaista
1dl sokeria
1dl hillosokeria
2rkl sitruunankuorta
1dl sitruunamehua
100g voita

Täyte 
2prk Vispiä vatkattuna 1-2dl lemon curdin kanssa
marjoja

Valmistele kakku edellisenä päivänä. Erottele keltuaiset valkuaisista.

Lemon curd: Mittaa keltuaisten kanssa kattilaan sokerit, sitruunan kuori ja mehu. Kuumenna aineksia miedolla lämmöllä koko ajan voimakkaasti sekoittaen kunnes seos sakenee. Ota kattila liedeltä ja jatka vatkaamista. Lisää kylmä voi pieninä nokareina koko ajan hyvin sekoittaen. Laita purkkiin ja anna jähmettyä yön yli jääkaapissa.

Kakkupohjat :
(1*24cm ja 1*16cm irtopohjavuoat) Voitele vuoat huolellisesti ja leivitä maissitärkkelyksellä.

Lisää valkuaisten joukkoon pohjan muut aineet ja vatkaa niin kovaksi vaahdoksi, että voit kääntää kulhon ylösalaisin vaahdon liikahtamatta.
Lusikoi vaahto vuokiin ja nostele reunoille siten, että keskelle jää täytettävä kolo.
Pane vuoka 150 asteiseen uuniin ja kypsennä 70min.
Anna jäähtyä seuraavaan päivään huoneenlämmössä.

Viimeistele: 
Vatkaa Vispi vaahdoksi ja mausta se sitruunatahnalla. Täytä kakkupohjienn keskellä oleva koko marjoilla ja sitruunakermalla.

Nosta heti tarjolle.

8.8.2017

Mielikuvituspoikaystävä - täti ihmettelee

Kuva: Atena
Tämä kirja jätti minut hämmennyksiin. Tiedän, olen vanha täti (tai no, keski-ikäinen), joka on ollut saman miehen kanssa onnellisesti kimpassa jo yli 20 vuotta, mutta kuitenkin. Toivon totisesti, että nykynuoret (sinkut) saavat elämäänsä enemmän sisältöä kuin mitä tämän kirjan perusteella voisi kuvitella.

Joo, tiedän senkin, että kirjoittaja pitää sinkkublogia ja tyyli taitaa olla tietoisesti valittu, mutta silti.

Henriikka Rönkkönen : Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän peruasioita
HelMet Ellibs -ekirjalaina 

Kun pitkäaikainen suhde katkeaa, alkaa sinkkuus ja itsensä etsintäkausi. Tässä kirjassa itsensä etsintä tuntuu tarkoittavan miesten ja seksin (panojen, masturbaation) toistumista enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Hiivatulehdukset, klamydia ja paikkojen hiertymät ovat arkipäivää ja ansaitsevat lähinnä sivuhuomautuksen... Tunteet ovat mukana enemmän tai vähemmän ja kyyneliä (+ muita eritteitä) valuu.

Onneksi kirjan lopussa sentään kirjoittajakin toteaa, ettei välttämättä tarvitse miestä viereensä ollakseen onnellinen (onhan sentään kaikenlaisia täriseviä vempaimiakin) ja matkan varrellakin pohditaan ihmissuhteita vähän laajemmalti kuin elintanssina.

Suon toki seksikokeilut eikä seksi ennen avioliittoa ole  minusta mitenkään tuomittavaa. Koen kuitenkin seksin osaksi ihmissuhdetta, en sen keskipisteeksi. Lisäksi elämässä on niin paljon muutakin mielenkiintoista kuin miehet, vaikka he ihania tietysti ovatkin.

Mitään suurta kirjallisuutta tämä ei ole. Tarina koostuu yksittäisistä miehistä eikä sen kaari ole kovinkaan selkeä. Anekdootteja ilman kunnon juonta, jollei sellaiseksi sitten voi laskea kirjoittajan kehitystarinaa, jonka suunta tosin käy selväksi vasta ihan loppumetreillä.

Luokittelin tämän viihdekirjaksi sillä onhan se sujuvasti kirjoitettu ja onneksi nopealukuinen. Nopeus olikin valttia, sillä muuten en varmaan olisi jaksanut. Eihän sitä tiedä, miten itse reagoisin, jos tämä avioliitto tästä loppuisi ja joutuisin itse sinkkumarkkinoille, mutta toivottavasti itsekunnioitukseni olisi hieman paremmalla tolalla. Toki minulla on lapset ja ikääkin melkein tuplat kirjoittajaan nähden, mutta pitkiä sinkkukausia aikoinaan viettäneenä en kuitenkaan tunnista seksin ympärillä pyörivää elämänkatsomusta millään tavalla omakseni - edes sitten kärjistettynä ja yleisöä (kosiskelevana) keräävänä blogiaiheena.

Ehkä ajat olivat toiset ? Valistakaa nyt tätiä, onko seksi ihmissuhteiden korvikkeena nykyään sinkkuuden merkki?