21.1.2018

Uppo-Nalle fanitusta


Viime vuosi oli meillä Toton kanssa varsinainen äänikirjavuosi. Kävimme läpi aikamoisen listan äänikirjoja. Kaikkiaan kuuntelimme 11. Ensin kuunneltiin muumeja, sitten Onneli ja Anneli, jonka jälkee vaihdoimme Uppo-Nalleen. Lopussa sitten kuunneltiin vielä vähän päiväkodista tuttuja Risto Räppääjiä. Tämän vuoden puolella olemme tutustuneet vielä yhteen karhuherraan, eli Paddingtoniin.

Viikolla tuossa sitten vähän haastattelin Totoa ja kyselin suosikkia. Hän mietti kokonaiset puoli sekuntia ja vastasi sitten : "Uppo-Nalle!"



Elina Karjalainen : 
Uppo-Nalle - kun Reetta löytää Uppo-Nallen ja heistä tulee ystävät
Uppo-Nallen talviturkki  - palataan kaupunkiin, Reetta menee kouluun ja Uppo-Nallekin haluaa
Uppo-Nalle ja Nukku-ukko - Uppo-Nalle tutustuu unientulkitsijaan ja ryhtyy itsekin tutkimaan unien maata yhdessä ystäviensä kanssa
Uppo-Nalle ja setä Tonton - Uppo-Nalle palaa Reetan ja Laulavan Lintukoiran kanss Ranskaan vanhan ystävänsä luokse ja he kokevat jännittävän lomaseikkailun.

äänikirjoina oma ostos Elisa Kirjasta 
Lukijana : Tytti Paavolainen 



Mitä ilmeisimmin Reetan, Uppo-Nallen ja Laulavan Lintukoiran seikkailut uppoavat myös tähän uuteen sukupolveen. Jäin oikein miettimään, mikä näissä niin viehättää.

1) Totolta kysyttäessä, hän mainitsi kunnon tarinat, joissa tapahtuu isoja asioita. En ihan saanut kiinni, mitä hän tarkoitti, mutta ehkä Uppo-Nallessa tosiaan mennään vähän isommissa kuvioissa. Tulkitaan unia, seikkaillaan jäällä lumimyrskyssä tai matkustetaan Ranskaan.  Laulavasta Lintukoirasta tulee isä ja koulu alkaa. Voi olla että juonenkäänteet ovat tarpeeksi suuria ja osittain kaukanakin normaalista kotikontekstista.

2) Ehdottomasti sanoisin myös runot ja riimit. Meidän laulajapoikamme rakastaa myös loruja ja riimitystä (kukapa lapsi ei niistä tykkäisi) - Varsinkin Laulavan Lintukoiran lorunpätkät kirvoittivat naurua useammin kuin kerran.



3) Meillä taitaa hitusen myös vaikuttaa linkki Ranskaan. Uppo-Nalle kun on alunperin lähtöisin Ranskasta ja osassa Uppo-Nalle ja setä Tonton kierrellään Ranskanmaalla erinäisissä seikkailuissa. Isännän kotimaa tietysti kiinnostaa ja täytyy sanoa, että tunnistin kyllä minäkin Elina Karjalaisen tulkinnassa jotain omista matkamuistoistani.

Uppo-Nallet ovat herttaisia tarinoita, joissa kuitenkin on myös pientä särmää. Kaikki ei aina mene oikein, eivätkä kaikki aina välttämättä käyttäydy hyvin. Siksi kai nämä lapsia viehättävätkin. Liian siloiteltu ei kelpaa. Pelätä ei Uppo-Nallessa kuitenkaan tarvitse. Tarinoissa käy hyvin ja sekin on tietysti kiva juttu.

Seuraavaksi meillä on listalla jo viides Uppo-Nalle, kunhan nyt ensin saamme Paddingtonin kuunneltua.
Niin, ja Tytti Paavolainen muuten on lukijana aivan huippu!



39 kommenttia:

  1. Jees, kun itse opin lukemaan niin ihan ekat maailman parhaat kirjat olivat nämä alkupään Uppo-Nallet.
    Ja luulen kyllä että nämä toimivat myös äänikirjoina (vaikka myös kuvitus oli näissä kivaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimivat kyllä äänikirjoina. Varsinkin lorut sointuvat ihanasti :-)

      Poista
  2. Uppo-Nalle kuuluu vahvasti omiin lapsuusmuistoihini. Joka joulu meille ostettiin uusi Uppo-Nalle kirja ja sitä sitten luettiin iltasatuna meille. Minä olen myös lukenut kaikki Uppo-Nallet omille lapsilleni. Rakastan näitä kirjoja <3

    VastaaPoista
  3. Voi ihanat Uppo-Nalle kirjat. Niin hienoa että ne ovat kestäneet aikaa. Luin niitä lapsilleni. Nyt viikonloppuna 7-vuotias lapsenlapseni oli mummolassa ja katsottiin Uppo-Nallen talviturkki -dvd. Me molemmat tykkäsimme siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uppo-Nalleissa on jotain taikaa, joka vie nykysukupolvenkin mukanaan.

      Poista
  4. Oi ihanaa lukea pitkästä aikaa Uppo-Nallesta! Tuo oli minun ja varmasti monen muunkin lapsuuden suosikki. Herttainen postaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uppo-Nalle herättää muistoja monissa :-) Minä jotenkin olen onnistunut tuon välttämään, vaikka lapsena hurjan paljon luinkin. Nyt sitten tutustun siihen oman pojan kanssa.

      Poista
  5. Olin viime vuonna juhlissa, joissa aterioinnin aikana ajauduin sattumalta Hannu Tainan viereen. Tällä oli paljon tarinoita Uppo Nallen ajoista ja millaista niitä oli kuvittaa. Olin ihan fanipoikana. Samaistun täysillä ajatukseen, että näissä on tarinoita, joissa tapahtuu isoja asioita. Juuri siltä ne lapsena tuntuivat, että mitä vain voi tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa Toton tarkoittaneen juurikin tuota :-)
      Ja tuo tapaaminen kuulostaa tosi jännältä...

      Poista
  6. Meillä Uppo-Nalle ei isommasti breikannut. Tiedä sitten jäikö muumien varjoon. Jonkun kirjakaupan kilpailusta sitten tuli voitto kotiin ja niin meille muutti puolimetrinen pehmo-Uppis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas ovat muumit piirrettyinä ihan "no, no" ja kirjoinakin ilmeisesti lähinnä luokkaa ok. Kelpaavat toki kuunneltavaksi.

      Poista
  7. Minulla oli lapsena omana eka Uppo-Nalle kirja pokkarina. Muistan parhaiten Laulavan lintukoiran runot, etenkin "Raketti, raketti, on aikamoinen paketti" ja "Ampiainen, pampiainen, pistäväinen juovapemppu" jäi korvamadoiksi. Pitäisi kyllä jossain vaiheessa tutustua lisääkin näihin kirjoihin, sillä en tainnut lukea muita osia. En edes ollut tiedostanut, että niitä on niin paljon - huomasin nimittäin koulukirjastoharjoittelussani kuinka paljon teoksia oli koulujen hyllyissä. Muistan lisäksi katsoneeni Uppis-leffan lapsena. Oli kauhean surullista, kun nalle kellui yksinään Suomeen, en nimittäin olisi ikinä heittänyt omaa Nalleani pois. Minulla oli lapsena pari muutakin kirjaa, missä nalle joutuu hukkaan, Hemppa ja toinen pikkuinen kirja, jonka nimeä en enää muista, mutta jossa nalle jää lumen alle ja löytyy keväällä. N. vuoden vanhana saamani nalle on minulla tallessa edelleen, makuuhuoneessa valvomassa untani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en olisi minäkään nalleani pois heittänyt. Pieni vaaleanpunainen ihan vauvana saamani nalle tuossa nytkin vahtii työpöydällä töitäni. Kohta varmaan jo antiikkia tuo...

      Poista
  8. Ihana pulahdus lapsuuteen tämä postauksesi! Muistan joskus pienenä fanittaneeni tuota sympaattista nallea kovastikin - mutta en kyllä muistanut hänen olevan kotoisin Ranskasta :) Aina oppii uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoista oppii kaikenlaista :-) Ranskalainen pikkupoika kuulemma suuttui laivamatkalla ja paiskasi nallensa laidan yli. Siitä se kelluminen sitten lähti...

      Poista
  9. Muistelisin, että olen lukenut Uppo-Nallea eniten nuoremmille sisaruksilleni 80-luvulla, sitten Uppis jotenkin jäi kaiken kaupallisen ja tuotteistetun varjoon. Uppiksella kun ei ole puuhamaata eikä teemapuistoa, enkä ole nähnyt hänestä tehtyjä lelujakaan. Itselläni suosikki oli Karhuherra Paddington, ja olin aivan hurmioissani siitä imelästä uusioelokuvasta, jossa oli elävät näyttelijät. Uppiksen ja Paddingtonin hahmoissa on paljon yhteistä, mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Uppo-Nalle ajattelee hieman suurempia kysymyksiä. Paddingtonin tarinassa kai korostuu se pakolaisuuden ja vieraanvaraisuuden teema. Molemmat mahtavia, eikä tarvitse valita, kummasta pitää enemmän. Mukavia lukuhetkiä teille jatkossakin karhujen mailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paddingtonistakin meillä toki tykätään ja elokuvakin upposi, mutta selvästi Uppo-Nalle osuu kuopuksella johonkin hermoon vielä voimakkaammin. Minä kyllä ihan tykkään molemmista :-)

      Poista
  10. Haluaisin ottaa kirjat uudelleen lukuun! Muistan aina, kun 90- luvulla Kuopiossa oli Uppo-Nallen ympärille keksitty toimintaa. Huoneessa oli paaaaljon nalleja ja ulkona 'oikea Uppo-Nalle' sekä leikkejä ja piirtämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo kuulostaa kivalta tuo Kuopion aktiviteetti. Se on varmasti ollut lapsille ihan mahtavaa.
      Kannattaa kokeilla Uppo-Nalle kirjojen lukua uudelleen vaikka äänikirjoina. Toimivat oikein hyvin.

      Poista
  11. Jostain kummallisesta syystä olen jonkinlainen Uppo-Nalle-väliinputoaja. En ollut enää kohderyhmää niiden ilmestyessä, ja vaikka niitä joitakin luin pikkuveljelleni ja myöhemmin omille lapsilleni, mitään suurta paloa Uppo-Nalleen en tunne vieläkään. Äänikirjat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en lapsena muista mitenkään innostuneeni Uppo-Nallesta, vaikka varmaan jossain kohtaan on tullut luettua. Luin niin paljon, että tällaisen väliinjäänti olisi jonkinlainen ihme.
      Kuopus nyt sitten tykkää ihan valtavasti.

      Poista
  12. Minä olen liian vanha Uppis-lapsuuteen, mutta pikkusiskolleni muistan näitä lukeneeni. Kuopiossa nykyisin asuvana luonnollisesti fanitan Uppo-nallea minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uppo-Nallessa on kyllä jotain ylenmääräisen sympaattista.

      Poista
  13. Minulle on varmasti luettu Uppo-Nallea, koska hyllystä on aina löytynyt Uppo-Nalle-kirjoja ja äitini on aina pitänyt Uppiksesta kovasti, mutta jotenkin en muista kirjoista, tarnoista tai henkilöistä oikeastaan yhtään mitään, eivät siis ole olleet suosikkejani. Äidin vanha Laulava Lintukoira -pehmolelu on sen sijaan ollut monesti riidan sytyttäjänä minun ja siskoni välillä, pieninä kun halusimme kumpikin sen aina itsellemme leikeissä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava Lintukoira -pehmolelu kuulostaa ihanalta. Samoin meidän muksut kinasivat yhdestä koira-pehmosta aina... onneksi sitten tuli toinen samanmoinen.

      Poista
  14. Minä en lapsuudessani innostunut Uppo-Nalleista, ne taisivat olla liian rauhallisia minulle (olin enempi Viisikko-henkinen, kun lukemaan opin...). Mutta viime vuonna luin yhden Uppiksen keskeltä sarjaa, ja kirjahan oli aivan mahtava! Olenkin hankkinut näitä ääniversioita jokusen itselleni, mutta vielä ei ole tullut kokeiltua. Olen tuuminut, että Uppis voisi olla mainiota seuraa työmatkoilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin kaikki Viisikot!
      Uppikset ovat äänikirjoina tosi mainioita. Niitä meillä onkin kuunneltu, yhtään varsinaista kirjaa ei vielä huushollista löydy.

      Poista
  15. Oi, Uppo-Nalle! Uppis oli lapsuudessa paljon läsnä täällä Savossa. Sitä pidettiin ja pidetään varmaan vieläkin kuopiolaisten juttuna, olihan Karjalainen Kuopiosta. Tästä tulikin mieleeni, että viime vuosina Uppo-Nalle ei olekaan tullut vastaan juuri missään. Toivottavasti kirjat tekevät uuden tulemisen. Ihan koko Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä noilla äänikirjoilla Uppo-Nalle leviää uudestaan? Ainakin meillä suosio on ollut suuri.

      Poista
  16. Uppis oli minulle pienenä rakas ja onpa tuota ensimmäistä kirjaa lukenut puolisokin minulle ääneen (hänellä on oivallinen Uppis-ääni!). Seuravaaksi näitä varmaan luetaan vauvalle. Onneksi jotkin tarinat tuntuvat säilyttävän sitä lumoa ja iloa sukupolvesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omia suosikkeja on kiva pistää seuraavalle sukupolvelle eteenpäin :-) Mutta älä pety, jos reaktio ei olekaan ihan odottamasi. Taniaiset tuppaavat yllättämään...

      Poista
  17. Minulla ei ole oikein muistikuvia Uppo-Nallesta. Ehkä joku muu sitten viehätti minua enemmän tai sitten varhaisemmat lukumuistot ovat jääneet ahmintavaihemuistojen jalkoihin, sillä kun opin lukemaan, se oli menoa sitten. Uppis on kyllä ihan symppis, ja voisin hyvin lukea näitä näin aikuisena. Pannaanpa mietintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on varmaan käynyt vähän samalla tavoin. Olin ensimmäisen Uppiksen ilmestyessä 6v ja siis ihan kohderyhmää (lukutaitoisena varsinkin), mutta en muista noita yhtään. Sitä vastoin muistan kyllä lukeneeni kaikenlaista muuta.

      Poista
  18. Oih, kehusi saa minut harmittelemaan, etten ollut löytänyt äänikirjoja vielä (tai ehkei niitä ollutkaan) kun oma poikani oli Uppis-iässä. Jonkun kirjan ostin, muttei heti napannut. Jäi sitten hyllyyn, kun minulla ei omasta lapsuudesta ole Uppis-kokemuksia.

    Ehkä luen sen hyllynlämmittäjän itse ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohtui /Kirsin Book Club ;-)

      Poista
    2. Minusta tuntuu, että noin varsinkin äänikirjana upposi tosi hyvin kuopukseen. En usko, että hän itse tuota välttämättä lukisi. Omaan lukuun tuntuvat Tatu ja Patu-tyyppiset osuvan vielä paremmin (varmaan jo senkin takia, kun lukutaito on aika uusi juttu ja noissa tekstit lyhyitä ja nasevia)

      Poista
  19. Tämä klassikko on jäänyt minulta jostain syystä väliin. Siksi olikin hauskaa lukea siitä juttu, myös lapsen näkökulmien kautta.

    Minuunkin upposi lapsena isot asiat. Arkijutut eivät juuri kiinnostaneet, kun sitähän oli päivät täynnä. Tarinoissa piti olla seikkailua ja jännistystä. Usein ynähdän, jos jonkun lastenkirjallisuuspalkinnon voittaja on arkirealismia, sillä ainakaan itse lapsena en olisi innostunut. Toisaalta, oma kokemus on oma kokemus, ja varmasti lapset tykkäävät monenlaisesta, varsinkin jos arjesta kertova kirja käsittelee asioita niin, että lapsi oppii niitä sitä kautta ymmärtämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen löytänyt omien lasteni kautta paljon asioita, joita ei joko ollut tai jotka jäivät jostain syystä huomaamatta omassa lapsuudessani.

      Poista