6.8.2014

HIljainen heinäkuu piristyi loppua kohti ja meni melkein fantasiaksi

Heinäkuun alkupuolisko näytti lukemisen kannalta vähintäänkin heikolta. Lomareissulla ei pahemmin tullut luettua yhtään mitään, vaikka sadesää siihen olisi ehkä kannustanutkin. Olen tainnut täällä aikaisemminkin mainita, että kolmevuotiaan viihdyttäminen pienessä mökissä ei pahemmin anna tilaa kirjan viereen istahtamiselle...

Alkukankeudesta päästyämme ja kotiin palattumme tahti sitten kuitenkin kiihtyi ja lopussa olen ihan normikuukauden tasolla. Luin nimittäin heinäkuussa kaikkiaan 11 kirjaa. Kirjoista 2 oli äänikirjoja, kolme painettuja ja loput sitten e-kirjoja. Kirjastosta (sähköistä tai painettua) tuli lainattua peräti 7 - tämä taitaa olla jonkin sortin ennätys minulle viime vuosilta.

Parhaiten luetuista jäi mieleen Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Lähinnä kai siksi, kun kirjasta on puhuttu niin paljon ja minä luin sitä pitkään jotenkin hämmentyneenä. Kunnes sitten tajusin, että luin sitä ihan vääränlaisena kirjana. Se ei kuitenkaan ollut paras kuun aikana lukemani kirja.

Eniten pidin Helena Wariksen Vuori-kirjasta, vaikka kovin kauas taakse ei jää myöskään Neil Gaimanin The Ocean at the End of the Lane. Muutenkin kuukausi oli superhyvä fantasian osalta, sillä lukemani nuortenfantasia salamurhaajattaresta ei ollut huono sekään.

Äänikirjat osuivat jännästi molemmat joksikin muuksi kuin suomenkieliseksi. Ranskaksi kuunneltu muistelu Edith Piafista ei ollut suurta kirjallisuutta, mutta ranska on aina kaunista kuunneltavaa. Kuukauden toinen dekkari oli Death of an Artist. Ihan kuunneltava sekin.

Harry Quebertin kanssa syksyn puhutuimman kirjan tittelistä kisaa lukulistallani myöskin Hyvä aviomies. Mielenkiintoinen kuvaus nuoruuden tekojen kauaskantoisista vaikutuksista. En ole ihan varma olisiko tämäkin dekkari. Se olisi sitten kolmas heinäkuulle.

Kuukauden pettymyksestä puolestaan vastasi Herra Darwinin puutarhuri. Uskoin pitäväni kirjasta, mutta sitten se ei vaan iskenyt. Niin käy aina joskus. Darwiniin liittyi myös kuukauden toinen ei-fiktiivinen luettava eli Stephen Jay Gouldin esseekokoelma. Siitä pidin kovasti. Ei-fiktiivisestä kai käy myös Princesses Behaving Badly, vaikka ainahan historiassa, varsinkin pidemmän ajan takaa, on mukana myös mielikuvituksen tuotetta.

Vielä olisi jäljellä yksi heinäkuussa luettu kirja, mutta siihen palataan myöhemmin, samoin kuin kyseiseen kirjaan liittyvään elokuvaan. Ruoasta oli puhe tuossa tarinassa.

Tämän bloggaajaan ruokajuttuja puolestaan voi lukea TÄÄLLÄ. Heinäkuun aikana kerittiinkin kokkailemaan kaikenlaisia herkkuja ja kokeiltiin myös matkamuistoreseptejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti