14.4.2014

Pihistelyn (raportoinnin) päätös - etiikka vs. budjetti ?



Olettamukset roskakoriin ? 

Se on sitten neljä pihistelyviikkoa takanapäin ja aika loppuraportille. Mitä opimme ? Miten tästä eteenpäin ?

Alkuolettamuksena pihistelyviikoille oli, että ruoan yleisen hintatason nousun takia perheen ruokamenot ovat varmasti kasvaneet. Olettamus ei pitänyt paikkaansa ollenkaan!

Jos edellisen pihistelykierroksen aikana (marras-joulukuu 2012) viikottaisten ruokamenojen keskiarvoksi päätyi 323€, niin tällä kertaa keskiarvoksi päätyi 215€! Miten ihmeessä tämä on mahdollista ?

Ruoan hinta on noussut, siitä ei ole epäilystäkään. Muistan vielä ajan, kun pojan voi lähettää kauppaan ostamaan maitolitraa euro kädessään. Ei onnistu enää. Syyn keskiarvobudjetin laskulle pitää siis löytyä muualta kuin hintakehityksestä eli perheemme ostotottumuksista. Jo ensimmäisen viikon jälkeen listasin tiettyjä ajatuksia aiheesta. Näin muutaman viikon seurannan jälkeen tuo listaus pitää edelleen paikkansa. Lihan syönnin väheneminen, itse leipominen ja ulkonasyömisen välttäminen ovat tehokkaita budjetin alentajia. Näiden lisäksi mieleen tuli muutama muukin ajatus.

Ensinnäkin, aiemmilla seurantakerroilla ei pihistelyyn ollut varsinaista ulkoista tarvetta. Toki meillä aina on menoja seurattu, mutta molempien vanhempien ollessa palkkatyössä, ei varsinaiseen säästämiseen ole ollut todellista pakkoa. Tuon viime seurannan jälkeen olemme molemmat päätyneet aloittaviksi yrittäjiksi ja sehän tiedetään, miten helposti ja nopeasti Suomessa yrittämisellä rikastuu. Suurin syy pihistelyn "onnistumiseen" on siis ollut se, ettei oikein ole ollut vaihtoehtoja...


Mitä tuo pakko sitten käytännössä tarkoittaa ? 

No, juuri noita aiemmin listattuja asioita. Emme käy ulkona syömässä juuri laisinkaan, heräteostokset on typistetty minimiin (esim. viikonlopun messuilta mukaan tarttui vain Väinönputkisuola ja kuopuksen kakkukynttilät) ja tarjouksia tulee oikeasti seurattua entistä huomattavasti tarkemmin.

Lisäksi pelkästään tuotteiden kilohintoja vertailemalla  saa oikeasti säästöä aikaiseksi. Meillä ei perheessä ole (onneksi) ruokarajoitteisia, joten esim. maitotuotteiden osalta säästöä kertyy yksinkertaisesti olemalla tarkkana kaupassa. Laktoosittomien tai kevyt-tuotteiden kilohinta on miltei poikkeuksetta reippaasti kalliimpi kuin ns."tavallisten" tuotteiden. Niitäkin hyllyistä onneksi vielä löytää, vaikka se vaatiikin tarkkaa silmää. Ennen meillä on varmaan napattu aikalailla se ensimmäinen käsiin osuva, nyt tutkitaan etiketit ja nimet tarkkaan. Brandatut uutuustuotteet jäävät kauppaan - vaikka sinne ne varmaan jäisivät senkin takia, etten yleensäkään usko mihinkään uusiin ihme-ismeihin.

Budjettirajoitus myös asettaa eettiset valinnat koville. Olisi kiva ostaa luomua, mutta hinta on useimmiten huomattavasti korkeampi. Kotimaiset kasvikset ovat kilohinnaltaan ruokamaileja kasvattavia tuontivastineitaan huomattavasti kalliimpia. Kompromisseja siis on pakko tehdä. Esim. kananmunissa en enää aina osta luomua, vaikka mieli tekisi. Olen vetänyt rajan häkkien kohdalle ja ostoskoriin lähtee vapaan kanan munia, jos luomun hinta tuntuu sillä hetkellä liialliselta. Lihaa yritämme syödä vähemmän, mutta sitten vähän parempaa. Ihan aina tämäkään ei pidä, jos tarpeeksi houkutteleva tarjous osuu vastaan.

Tällaisia pohdintoja meillä siis käydään ihan päivittäin, eikä vain meillä. Uskoisin näiden ajatusten olevan pinnalla aika monessa perheessä. Erilaisten suositusten, eettisten ohjeiden ja budjettirajoitusten ristitulessa muuttuvat yksinkertaiset ja jokapäiväiset valinnat kaupassa välillä yllättävän hankaliksi. Luin tuossa juuri Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan kirjan Ruokapyramidihuijau, jossa käsiteltiin mm. erilaisten ohjeistusten alkuperää. Mielenkiintoista ja ajatuksiaherättävää lukemista, mutta kirjasta lisää vielä myöhemmin.

Näillä keinoilla siis jatketaan meillä edelleen. Mites muut ? Mitä muita säästövinkkejä löytyy ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti