Englantilaisen maaseudun kuvausta, omituisia kyläläisiä, murha ja monimutkaiset juonikuviot rikoksen selvittelyssä sympaattisen päähenkilön toimesta - siinä oiva resepti kevyelle kesälukemiselle. Valitettavasti Rebecca Topelta on unohtunut tuo viimeinen osuus.Thea Osbourne on nelikymppinen tuore leski, joka lähtee pakoon surutyönsä painostavuutta talonvahdiksi kuvankauniille Cotswoldin alueelle. Heti alkuunsa tapahtuu naapuripellolla murha ja sen jälkeen Thea sitten käyttääkin sen selvittelyä sijaistoimintona itsevahingoittamiselle. Hänellä kun on tapana tunkea tikkuja kynsien alle periaattella "fyysinen tuska lieventää sydämen tuskaa". No joo, siinä kohtaa minä jotenkin kylmenin päähenkilölle. Siis sen tikkujutun kohdalla, sijaistoiminnon minä vielä jotenkin ymmärrän.
Juonikaan ei oikein ole kummoinen. Lukijalle esitellään toinen toistaan omituisempia kyläläisiä, ihmetellään erilaisia koiriin liittyviä tapahtumia ja lopulta Thea osuu enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti keskelle loppuratkaisua. Murhaaja sinänsä tuli kyllä yllätyksenä.
Oli kirjassa paljon hyvääkin - luinhan sen sentään loppuun. Cotswoldin alueen kuvaus ja kirjasta huokuva maaseudun tunnelma saivat miettimään kiertomatkaa Englannin suuntaan. Turistinahan ei paljon tarvitse miettiä paikallisten välisiä jännitteitä, vaan voi vaan nauttia maisemista ja tunnelmista. Hiukan verkkainen ja yksittäisiin tapahtumiin keskittyvä rytmikin sopi kesäiseen lukemiseen.
Kirja on ensimmäinen osa sarjasta ja jatko-osia on useampiakin. Jotkut ovat siis tykänneet kirjasta tarpeeksi ostaakseen lisää. Ehkäpä minäkin annan toiselle osalle joskus mahdollisuuden olla edeltäjäänsä parempi, mutta ei kyllä ihan heti. Uskoisin, että parempaakin ajankulua löytyy muista kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti