30.10.2010

Herätään vähitellen ...


Ei, tähän ei oikeastaan ole mitään varsinaisia tekosyitä esitellä, mutta bloggaustako on tosiaankin venynyt aika häpeämättömän pitkäksi. Tietysti lasten vesirokot vaikuttivat jonkin verran - ja oma olokin on ollut tässä syksyllä vähän hutera. Nyt sitten kuitenkin uudelleen liikkeelle ja toivottavasti tahti kiihtyy tässä vähitellen. Tarkoitus olisi.

Ihan ensimmäiseksi siis Tessalta (Aamuvirkku yksisarvinen) saamani blogitunnustus ja haaste kertoa 7 asiaa itsestäni.
Kiitokset siis... ja tässä nyt jotain enemmän tai vähemmän paljastuksia

1) Työssäni liikun puhtaasti liiketominnan ja bisneksen parissa. Ympäristö odottaa, että lukisin ammattikirjallisuutta, mutta noin 99% kaikesta lukemastani on jotain ihan muuta...

2) Nuorena luin kaikkea mahdollista, jopa Harlekiineja ja Barbara Cartlandia. Luen edelleen kaikkea mahdollista muuta, mutta romanttinen kioskikirjallisuus ei enää iske, ei sitten millään. Erityisesti niissä alkoivat kirjoitusvirheet ja kielen keskinkertaisuus tökkimään ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Pitäisi varmaan testata nyt nämä Harlekiinin uudet vampyyri-teemaiset kirjat, joista blogistaniassakin on kovasti keskusteltu.

3) Ranska ja ranskan kieli ovat lähellä sydäntäni monestakini syystä - eivätkä vähiten siksi, että toinen puoliskoni on sieltä kotoisin

4) Huolimatta läheisistä siteistä Ranskaan, koen kuitenkin brittikirjallisuuden kotoisammaksi - varsinkin kun kyseessä on vähän vanhempaa materiaalia.

5) Minulla on suomalaista nykykirjallisuutta kohtaan osittain varmasti perusteettomia ja vääriä ennakkoluuloja. Johtunee vähemmälle lukemiselle jääneiden vuosien aikana käsiin osuneista kirjoista, että mieleen on jäänyt lähinnä alapään sanastoa ja kiroilua sisältäviä sekavia ja ei-valmiilta vaikuttavia teoksia. Yritän korjata asiaa tarttumalla säännöllisesti uusiin suomalaisiin kirjoihin.

6) Lukemisen lisäksi ruoanlaitto ja leipominen ovat kiireisen, töissäkäyvän äidin toinen henkireikä. Tosin nekin vaativat energiaa, jota ei viime aikoina ole pahemmin löytynyt, joten ollaan menty vähän liiankin paljon eineksillä ja hampurilaisilla. Lapset eivät ole valittaneet, mutta äiti tuntee piston sydämessään.

7) Jos kaikki menee hyvin, niin sen varsinaisen paljastuksen listalle voin kirjata parin viikon sisään...

Niin, ja keille sitten eteenpäin... no, ainakin tässä blogissani on juuri sopivasti linkki seitsemään kivaan blogiin, joissa vierailen säännöllisesti. Koska suurin osa heistä on tämän jo saanutkin, niin omistetaanpa palkinto kaikille kirjoittajille, jotka ajatuksiaan blogistaniassa jakavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti