4.11.2017

Kahvi on tärkeä asia, vaikka blogimaailmassa kuohuu

Slurp tarjoili bloggaajalle kaffet 

Kirjottelin tuossa jokin aika sitten Slurp-palvelusta, jota sain kokeilla neljän kahvipaketin verran. Kokeilu päättyi varsin positiivisiin tunnelmiin ja päätökseen jatkaa ihan omalla rahalla - kunhan saan nyt kaapista löytyvät kahvit loppuun.

Parinsadan gramman pussi kahden viikon välein osoittautui minulle turhan isoksi määräksi, mutta onneksi on toinenkin mahdollisuus. Kahviyllätykset tulevat siis jatkumaan neljän viikon välein.

Kivointa palvelussa olivatkin juuri yllätykset. Jokainen kahvipaketti oli eri paahtimosta ja siksi vähän erilainen makukokemus. Ihan kuin olisi joulu tullut, kun postissa kolahti Slurpin paketi.

Koska tilauksen alussa sai kuitenkin valita omat mieltymyksensä, olivat ainakin tämän kokeilun aikana kaikki maistellut kahvit ihan mahtavan hyviä ja juuri minun makuuni.

Minun makuni on vahva ja tummapaahtoinen, pehmeä ja hitusen suklainen, ilman kitkeryyden häivääkään. Sellainen sumppi, joka vahvana tukee isonkin maitomäärän alta. 

Kaikki palvelusta tulleet kahvit kattoivat vaatimukset ihan heittämällä ja eroja niiden välillä oli vaikea määritellä. Yhdessä oli ehkä hitusen turhan hieno jauhatus pressopannuun, toisessa häivähdys kovuutta. Ihan parhaaksi tällä kertaa osoittautui Holmen Coffeen Holmen Havana, jota voi täysin varauksetta siis suositella myös erikseen ostettavaksi.

Muita maisteltuja olivat Kaffa Roasteryn India Monsoon Malabar, Pirkanmaan paahtimon Honduras Santa Rosa sekä yksi, jonka pussin isäntä ehti heittämään pois ennen kuin olin saanut nimen kirjoitettua ylös, enkä kuollaksenikaan muista sitä. (Palveluun parannusehdotus - listatkaa johonkin, mitä kahveja kestotilauksessa asiakas on milloinkin saanut...)


Ja jos joku nyt ihmettelee, niin kahvi on tärkeää

Blogimaailmassa (ja somessa yleensä) kuohuu taas aiheesta sun toisesta. Viime aikoina on ainakin (1) ihmetelty vaatimuksia kirjabloggaajille tehdä "oikeanlaista" ja vakavaa kritiikkiä, ja toisaalta (2) pohdittu ilkeilyn ja rakentavan arvion eroa, (3) pelätty blogien "laimistuvan" pahojen anokommenttien vuoksi ja (4) nyt kuohuu tyttöjen ja poikien identiteettikehityksen keinoista.

Minua vähän väsyttää. Aiheet ovat tärkeitä, mutta omien ajatusten muotoileminen julkaistavaan muotoon ei tässä aivokoomassa oikein onnistu. Keskustelunaiheita on niin moniakin, ettei aikakaan anna periksi. Sanottakoon siis vain, että

1- 2) Kirjabloggaajat kirjoittavat rakkaudesta kirjoihin ja saavat kirjoittaa juuri sellaista mutuhuttua kuin haluavat. Minäkin kirjoitan ihan juuri niin kuin kirjoista ajattelen ja omin sanoin. Jos joku innostuu kirjoista keskustelemaan, tai mikä parasta (!) niitä lukemaan sepustuksieni perusteella, sitä parempi. Ilkeä ei kai kukaan halua olla ja siksi kannattaa miettiä, miten asian ilmaisee kirjailijan  tuotoksen mennessä ohi tai oman maun viereen.

3) Ilkeät anot menköön metsään ja jokainen ottakoon peilin käteensä kirjoittaessaan. Netissäkin kirjoittavat ihmiset ihmisille - Sanoisitko saman kasvokkain? On sääli, jos blogikirjoittajat ryhtyvät säätelemään sisältöään kommenttien pelossa.

4) Tytöt saavat ollat tyttöjä ja pojat poikia tai sitten jotain muuta ihan niin kuin haluavat. On meidän aikuisten asia kannustaa, tukea ja kertoa, miten ihana lapsi on ihan omana itsenään. Tärkeää ei minusta ole kertoa, millainen tytön tai pojan pitäisi olla, vaan omalla esimerkillä (ja puheilla!) antaa kaikille kukille lupa kukkia omissa väreissään.

Ugh - olen puhunut. 

Sitten menen keittämään kahvia. Hyvä kahvi on tärkeä asia. Se tuottaa energiaa ja mielihyvää. Kupillisen valmistamisen rutiini antaa aikaa ajatustyölle. Sen meditatiivisuus rauhoittaa ja antaa voimia seuraavaan työhön ja pohdintaan - ja vaikka sopivan ajatustauon ennen enterin painamista.


8 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä kanssasi näistä puhuttelevista aiheista. Mukavia kahvihetkiä, itse taidan käydä tekemässä kupillisen kuumaa vanillacappuccinoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanillacappuccino kuulostaa ihanalta! Herkullista sunnuntaita!

      Poista
  2. Itse olen ottanut anonyymivaihtoehdon lopullisesti pois. Kyllä nämä vaikuttavat, koska tämä ei ole työ, niin ei tarvita suurta painetta, että homma loppuu. Toisaalta myös kritiikki on kehittävää, jos se on edes jollakin lailla kehittävää, perusteltua tai rakentavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut kai onea (tai blogin aiheet liian pliisuja), kun en pahemmin anokommentteja ole saanut. Kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitä kyllä ja niitä arvostan (kuten kaikkia kommentteja)

      HArrastuksen kuuluu rentouttaa ja viihdyttää, muuten se alkaa käydä ikävästä työstä. Ylimääräistä painetta ei kai kukaan kaipaa. On vain tosi sääli, jos joku lopettaa blogin kirjoittamisen sen takia, että joku muu ei osaa käyttäytyä.

      Poista
  3. Pahin pelko tuosta bloggarikeskustelusta on minulle se, että kotimaisten kirjojen näkyvyys kärsii = bloggaukset vähenevät. Jokunen on jo ilmoittanut joko lopettavansa niistä puhumisen, ainakaan elossa olevista kirjailijasta. Enkä oikeastaan ihmettele. Mutta itse en niin aio tehdä, koska kotimaiset nykykirjat ovat intohimoni. Jos kovasti aletaan lyödä, mietin uudestaan. Jokke on oikeassa. Enkä ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi blogia kommentoida anonyyminä - jos ei ole otsaa sanoa nimellä, eikö olisi paras jupista itsekseen. Eiväthän nämä asiat sentään maailmanrauhaa uhkaa, ja keskustelu ja asiallinen kritisointi on vain hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, ei ole kenellekään hyväksi, jos kotimaisten kirjojen näkyvyys vähenee eikä sekään oikein kuulosta mukavalta, että vaietaan ne kirjat, jotka eivät suoraan sopineet itselle. Minä olen huomannut, että usein vaikuttavimmat lukukokemukset syntyvät kirjoista, joista ei kuule yhtenästä ylistystä. Mielenkiintoinen on aina hieman ristiriitaista. Yksimielisesti ylistetty voi toisinaan osoittautua hieman tylsäksi.

      Minä luen edelleenkin opportunistisesti, mitä käsiin osuu. Viime vuosina se on juurikin bloggausharrastuksen ansiosta ollut myös tosi paljon kotimaista.

      Jollei anokommenttiin ole edes nimeä laitettu (välillä joillakin ei ole profiilia tunnistautumiseen ja sekin sallittakoon) niin jätän yleensä aika kylmästi huomiotta. Tosin minulla on ollut onnea ja blogiini tulleet anokommentit ovat olleet oikeastaan kaikki hyvässä hengessä ja keskustellen. (Tai sitten vaan olen liian paksunahkainen tai vähän tyhmä, mutta kallistun kuitenkin enemmän tuonne käyttäytymiskykyisten anojen puolelle...)

      Poista
  4. Olen tismalleen samaa mieltä kaikista neljästä kuohuttajasta! Hyvin sanottu, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Luulenpa, että meitä samanmielisiä on noissa aika paljon.

      Poista