9.1.2015

Meille muutti uusi kone


Tuossa heikkona hetkenäni joululomalla myönnyin Xbox360 - pelikonsolin hankintaan. DVD-soitin sanoi työsopimuksensa irti ja pakko myöntää, että ajatus ilman kolmevuotiaan hetken rauhoittumista telkkarin eteen "turvallisen" (lue: äiti tietää mitä tuutista tulee) aiheutti pientä paniikkia. Konsolilla kuulemma toimivat kaikki kaksi laatikollista lasten dvd-elokuvia, joten myönnyin uudistukseen. Wii pistettiin myyntiin ja lähtikin alta vuorokaudessa.

Mikä sitten on käytön kokemussaldo runsaan viikon jälkeen?

1) yhtään dvd-elokuvaa ei ole katsottu. Mukana tuli 3kk Viaplay tilaus, joten lastenelokuvia on nähty useampia. Yhtään äidin omaa elokuvaa ei löydy katsottujen listalta . (Kuten nyt vaikka Amelie, joka on minulla edelleen aukkona elokuvasivistyksessä). Frozen ja Lentsikat tuli katsottua lasten seuraksi. Isäntä on katsonut filmin per ilta lasten mentyä nukkumaan, niitä sellaisia vähän rymiseviä, jotka saavat minut usein pakenemaan kirjan pariin.

2) pojat ovat keksineet verkkopelaamisen riemun ja etäsosiaalisuuden Xboxin "party"-toiminnan kautta. Kun paras kaveri viettää "äiti"-aikaa eikä siis ole isänsä luona kävelymatkan päässä, voivat jutut (ja erityisesti pelit) jatkua etänä. Tuo ei olisi minusta yhtään huono juttu muuten, mutta miksi ihmeessä ei voi vain jutella vaan pitää samalla mennä motocrossia? Jututkin ovat vähän yksipuolisia pelien aikana "Missä sä oot?" "Kuinka mones sä oot? Mä oon eka tai vika." "Mille radalle mennään?"
Missä tuosta muka kuulee, mitä toiselle oikeasti kuuluu?

3) YouTube on löydetty (ja kielletty - metelin tähden)...

Vaikuttaa siis siltä, että koneelle on kyllä käyttöä, mutta rajaukset ovat tarpeen. Harkinnassa on myös pelikoneen piilotus jonnekin takahuoneeseen. Tiedän, on parempi valvoa, mitä sillä tehdään, mutta se melu... enkä nyt puhu peliäänistä - ne saa sentään pienemmälle vaan nappia painamalla.

Kone myös aiheuttaa ostonsa jälkeen jatkuvasti lisää rahanmenoa. Aina tuntuu löytyvät uusi peli, uusi ohjain tai jotain muuta hankittavaa, käyttäjätilien tasojen hankinnoista puhumattakaan. No, eipähän tarvitse miettiä, mihin pojat lähiaikoina taskurahojaan käyttävät. Minun omat investointini tuohon pelikoneeseen taisivat olla tässä. Enhä minä millään edes saa omaa koneaikaa käyttööni.


2 kommenttia:

  1. Heh :D
    Onnea vaan pelikoneelle! Tunnustan heti puolueellisuuteni, sillä olenhan itse peli-ihminen ja pelaan varmaan yhtä paljon kuin lapsenikin.

    Tuosta sosiaalisuudesta sen verran, että minusta siinä on etänä samalla tavalla se yhdessä tekemisen riemu. Ei se ole kuulumisten vaihtoa varten, vaan tekemistä varten. Ei nuo yhteisleikitkään (siis live-yhteiset) aina niin fiksuilta kuulosta: "Sit tää hyökkää sinne!!" "KABUUM!" "Kuoliks tää?"

    Siitä vaan omaa peliä hommaamaan. Kun kerran nautit fantasiakirjallisuudesta, niin ehkä fantasiaroolipelikin uppoaisi? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos - joo, kivaltahan tuo kuulostaa tuo yhdessä tekeminen, vaikka äidin korviin ei kovin sosiaaliselta tekemiseltä kuitenkaan. Ehkä se johtuu siitä, kun kuulee vaan toisen osapuolen ;-)

      Minä joskus pelasin Baldur's Gatea (jos nyt muistan nimen oikein), mutta sitten piti vaan tehdä valinta lukeeko vai pelaako... arvaa, mitä tein? Ei vaan aika kertakaikkiaan riitä kaikkeen...

      Poista