20.5.2014

Marguerite Yourcenarin mukana matkalla ajassa ja etäisyydessä

Marguerite Yourcenar : Le tour de la prison 
Oma ostos 


"Qui serait assez insensé pour mourir sans avoir fait au moins le tour de sa prison ?"
Zénon dans L'Oeuvre au Noir : La Vie errante de Marguerite Yourcenar

Marguerite Yourcenar toteutti omia kirjoituksiaan ja matkusti laajalti, tutustuen kohdemaan kulttuuriin ja elämään syvällisemmin kuin rivituristina. Meidän onneksemme hän myös kirjoitti kokemastaan, kuvaten ja analysoiden kiinnostavia paikkoja ja ilmiöitä.

Luin minä mitä tahansa Marguerite Yourcenarin kirjaa, aina nautin lukemastani suunnattomasti. Riippumatta kirjallisuuden muodosta tai aiheesta. Tällä kertaa tartuin viime kesänä lomareissulla kirjakaupasta mukaan lähteneeseen kokoelmaan lyhyitä matkakertomuksia - tai oikeastaan kyseessä on joukko huomioita matkan varrella halki Amerikan mantereen ja päättyen Japaniin. 

Kyseessä eivät ole tavanomaiset kuvaukset matkan etenemisestä vaan kohtauksia ja tunnelmia, jotka tavalla tai toisella liittyvät suurempaan kokonaisuuteen. Junasta näkyvät maisemat kasvavat vuosia sittten kuulluiksi tarinoiksi, vierailut japanilaisessa teattereissa ja temppeleissä kuvaavat vuoroin historian legendoja vuoroin niiden näkymistä nykypäivän elämässä. Aikakausien välisten tapojen ja uskomusten väliset erot aiheuttavat väliin visuaalisiakin yhteentörmäyksiä. Tornitalojen keskeltä voi löytyä perinteinen puutalo, ajattomine teeseremoniapalveluineen, aikamatka modernin kaupungin keskellä.

Mieleeni jäi myös kuvaus japanilaisesta näyttelijästä, jonka olemuksessa ja elämässä konkretisoituu monta Yourcenarin käsittelemää teemaa. Näyttelijä on historian ja nykyajan risteyspisteessä. Hän esiintyy sekä perinteisissä näytelmissä, että niiden kevyemmissä, uudenpaa aikakautta edustavissa versioissa. Ensin mainittujen seurueen joukossa häntä ei oteta oikein tosissaan uudemman teatterin vuoksi, jälkimmäinen taas näyttää olevan menestyksen avain varsinkin ulkomaille. Valitako arvostus vai menestys ? Näyttelijässä kulminoituu myös sukupuolten välinen ero ja sen hämärtymisen viehätys Yourcenarin mielessä. Onko naiseksi pukeutunut mies viehättävimmillään naisena tai miehenä vaiko silloin, kun molempien piirteet sekoittuvat puolessa välissä transformaatiota ?

Marguerite Yourcenarin suhde uskontoihin lienee ollut jotain mielenkiinnon ja torjunnan välimailla. Hänen kuvauksensa shinto-uskonnon ja buddhismin tavoista ovat tarkkanäköisiä ja maalaavat lukijan eteen niin temppelien tunnelman kuin historialliset ihmiset ja tapahtumat. Kuvaus turistien läsnäolosta temppelin pyhiinvaelluspaikkojen näyttelyssä vertautuu pyhiinvaellusta mielessään temppelikuvausten keskellä vaeltavien uskovaisten hartauteen tavalla, joka pakottaa lukijankin miettimään uskontojen sidonnaisuutta paikkaan. Miksi olemme hartaina kirkossa, mutta turisteja temppelissä - "pyhiä" paikkoja kumpikin ?

Ajatuksia herättävää luettavaa, joka ei teemoiltaan ole vanhentunut 24 vuodessa, vaikka samoja kokemuksia tuskin sellaisenaan enää nykymatkailija löytää vaikka Yourcenarin jalanjälkiä lähtisikin seuraamaan. Siksi onkin niin mahtavaa, että ne on tallennettu taitavan kirjoittajan ja ahkeran ajattelijan toimesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti