Kaikki aina tasapuolisesti eli lasten kanssa leipomassa ja mitä pieleen menosta opittiin

Tuhtia, mutta tosi herkkua - sitten lopulta

Niinpä niin - onneksi vasta kaksi vanhinta lasta on varsinaisesti leivontaiässä. Kaikkea kun pitää antaa aina tehdä tasapuolisesti ja tätä menoa kiloja kertyisi ylenmääräistä tahtia.

Kaikki alkoi siitä, kun esikoisen piti viedä luokan kioskia varten leivonnaisia myytäväksi. Minä leivoin edelliset, mutta tällä kertaa poika ilmoitti haluavansa itse tehdä Kinuskikissa mokkapaloja. Mikäs siinä, kyllähän sitä nyt 11-vuotias jo yhdet mokkapalat saa aikaiseksi. Hyviä niistä tulikin - äiti lähinnä vähän neuvoi, poika teki itse.

Onneksi näistä meni näin paljon myyntiin eikä omaan suuhun

Koko mokkapalaoperaation aikana pikkuveli (se keskimmäinen) kiersi leipojaa kuin kissa kuumaa puuroa ja kiukutteli haluavansa myös mukaan leipomaan. No, ei siinä sitten muu auttanut kuin luvata hänellekin oma leivontasessionsa. Valitettavasti edes äidin neuvoilla ei aina mene kaikki putkeen ja tästä sessiosta tulikin kunnon oppitunti - niin äidille kuin pojalle. Ai mistä ? No siitä, että vaikka resepti olisi kuinka luotettavasta lähteestä niin oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa orjallisen reseptinseurannan sijaan.

Kävi nimittäin niin, että keskimmäinen selasi tuota samaa Kinuskikissan helpot suosikit kirjaa ja valitsi kokeiltavaksi reseptiksi noin 7 herkkua, joista sitten pienen pohdinnan jälkeen ensimmäiseksi pääsi työn alle Daim-kakku. Koska Kinuskikissan reseptit ( siis ne muutamat, joita on kokeiltu) ovat olleet toimivia, äiti pisti automaattimoodin päälle ja neuvoi poikaa tekemään kaikki ihan niin kuin reseptissä sanotaan. No, pieleenhän se meni.

En tiedä, mitä vaniljakastikejauhetta Kinuskikissa käyttää, mutta tätä meidän ostamaamme (Blå Band) ei kai saisi sekoittaa lämpimään nesteeseen, niin kuin kirjan ohjeessa neuvottiin. Lopputuloksena oli röpöllinen massa, josta voi erottui kulhon pohjalle huolellisesta vatkaamisesta huolimatta. Äiti luki paketin takaohjeen vasta kokeilun jälkeen... No, sitten vaan ostettiin uusi jauhepaketti ja pistettiin toimeksi. Lopputuloksen näette ylimmästä kuvasta ja voin kertoa, että hyvää on, vaikkakin sen verran tuhtia, että ihan heti ei taida tehdä mieli makeaa - Hieman huolestuneena tosin seurasin tuossa kuopuksen touhuja. Kolmivuotias nimittäin jo valitsi oman ohjeensa eli Delicious-lehden kannessa komeilevat ihanan karamelliväriset macaronsit ja kantaa nyt lehteä mukanaan kaikkialle...


Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia... 

Olen tässä pikkuhiljaa siirtämässä ruokajuttuja uuteen blogiini KEITTIÖELÄMÄÄ
Sieltä siis löytyy tämäkin resepti. 

TERVETULOA!