4.10.2013

Tässähän voisi mennä ihan sekaisin... Kirjasyksyä ja kirjamessuja


Syksy on minusta ollut aina uusien asioiden aikaa, mutta tänä syksynä tuntuvat uudet jutut suorastaan tulvivan ikkunoista ja ovista. Vauhti on kiihtynyt niin monella rintamalla, että lukuaikakin alkaa olla kortilla.  Ja voi, juuri nyt, kun ihania kirjoja tuntuu tulvivan sekä uusina ilmestymisinä että lukulistani normaalia nopeampana pitenemisenä. Tässähän voisi mennä ihan sekaisin...

Uusia kirjoja on listalla useampia, ensimmäisinä nyt Raittilan Terminaali, Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea ja, tietysti, Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa. Viimeksi mainittua odotan vähän kauhunsekaisin tuntein - se on kuulemma pelottava ja minä en yleensä uskalla kovin hurjaa kauhua lueskella painajaisten pelossa. Pakko kuitenkin edes yrittää sillä olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana haltioitunut Jääskeläisen kirjoista ihan yhtä paljon kuin Murakamin jokin aika sitten. Enkä minä yleensä faniksi rupea kovinkaan helposti, vaikka kirjoista pitäisinkin.

Huomasin tässä pari päivää sitten myös, että on alkamassa uusi , viiniin ja viinin valmistukseen liittyvä dekkarisarja. Sarjan nimikin on Wine Crime. Ensimmäisessä osassa ratkotaan rikosta Champagnen maisemissa. Se on siis listalla. Lisäksi pitää varmaan jossain välissä lukea se Rowlingsin uusin, salanimellä kirjoitettu ja kovasti kehuttu Käen kutsu. 

Sitten ovat tietysti Rauhalan Taivaslaulu ja Hiltusen Iso. Ensimmäinen kertoo lestadiolaisäidin taistelusta äitiyden paineiden alla ja toisessa isomman ihmisen elämän koettelemuksista. Kumpikin on minulla vielä lukematta. Kumpikin kuuluu syksyn "pakkoluettaviin" - sen verran sekä tunteita että ajatuksia herättäviä molemmat kuuluvat olevan.

Fantasian alueella minulla on sarjoja jatkettavana. Neil Gaimaniin ihastuin yhden kirjan perusteella ja hänellä on suhteellisen laaja tuotanto vielä minulla kahlattavana. Eiväthän ne varsinaisesti sarjaa muodosta, mutta kuitenkin. Ne on luettava, ehdottomasti, pian. Wariksen Pohjankontu-sarjaakin pitäisi jatkaa ja Meresmaan Mifongien aika odottaa listalla.

Historiallista viihdettäkään ei pidä unohtaa. Utrion Seuraneiti pitää tietysti lukea. Hänen kirjojaan olen lukenut vuosien ja taas vuosien ajan. Pakkohan sitä perinnettä on ylläpitää. Vaikka Oppinut neitikin kyllä odottaa vielä lukemista. Hirvisaaren Me, Keisarinnakin kuuluu luettavien listalle. Aihe, eli Katariina ainakin on mielenkiintoinen. Hänen elämästään riittäisi ainesta useampaankin romaaniin ja niitä tietysti on kirjoitettukin.

Joskus tuntuu, että olisi parempi olla kiinnostunut vain jostain tietystä genrestä, ei olisi ihan niin pyörryttävän pitkä lukulista. Nämäkin kirjat tulivat mieleeni ihan suoralta kädeltä, ei tarvinnut edes luntata ylöskirjattuja. Millainen lista mahtaakaan olla tuomisina Turun Kirjamessuilta, jonne suuntaan huomenissa. Messuvierailun lisäksi minulla on treffit kirjaston kummituksen kanssa, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Ai niin, minut voi Turun Kirjamessuilla bongata kirjabloggaripaneelista lauantaina klo 16.15-17.50 Kokoustila 3sessa (Messukeskuksen 2. kerros). Tervetuloa seuraamaan ja osallistumaan keskusteluun !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti