7.4.2013

Riikka Pulkkinen : Raja



Aika kauan kesti edellisestä ennen kuin sitten lopulta tartuin Pulkkisen esikoisteokseen. Jouduin myös lukemaan blogistani, mitä siinä edellisestä oikein tapahtuikaan, kun en kuollaksenikaan muistanut oikein edes aihealuetta. Hämärästi vain muistelin kirjan olleen hyvin kirjoitettu.

Raja taitaa olla myös kirja, josta en varmaan puolen vuoden päästä oikein muista mitään. Ei sen takia, että se olisi huonosti kirjoitettu, mutta tarina ja henkilöhahmot eivät nyt oikein kuitenkaan imaisseet mukaansa. Julian on koulun opettaja, jota koulutyttö Mari himottaa. Minä vähän hermostuin häneen, semmoinen nahjus. Teini-iän epävarmuuden kanssa taisteleva Mari taas ajattelee, että "kaikkien täytyy tehdä sitä" ja ajautuu puoliksi tahtomattaan suhteeseen opettajansa kanssa. Marin angsti tuntui kuitenkin jotenkin kaukaiselta, melkein huvittavalta. Ehkä minä olen jo liian vanha. Marin täti Anja on luvannut Alzheimeria sairastavalle miehelleen tappaa tämän "sitten kun mitään ei enää ole jäljellä". Hänen soutamisensa ja huopaamisensa vähän vain hermostutti, vaikka vakavasta asiasta kyse olikin.

Kirjassa seurataan tapahtumia eri henkilöiden näkökulmasta, pohditaan minkä rajan yli  kukin on valmis astumaan, missä tulee pysähdys. Kirjan lopputulemana minulle tuli sellainen olo, että todellisia rajoja ei oikeasti olekaan missään. Kaiken pystyy itselleen perustelemaan, kun oikein yrittää.

Tässä käsiteltiin tärkeitä teemoja, mutta minä en nyt oikein päässyt niihin sisälle. Ehkä luin kirjan vähän väärällä hetkellä, väärässä mielentilassa - kärsimättömänä lasten touhujen keskellä,  tai sitten Pulkkinen ei vain tyyliltään ole minulle tarkoitettu. Raja saattaa myös hiukan kärsiä esikoiskirjailijan halusta saada samaan tarinaan mahdollisimman paljon. Pidin paljon enemmän aikaisemmin lukemastani "Totta"-kirjasta, jonka tyyli on jo hiotumpaa ja vähemmän rönsyilevää.

5 kommenttia:

  1. Minä olen pitänyt hurjasti Pulkisen Totasta ja Vieraasta, mutta Rajaan hieman tuskastuin. Se on tosiaankin hienosti kirjoitettu, niin jotenkin naiivi ja epäuskottava. Muuten Pulkkisen tyyli kyllä vetoaa minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli jotenkin naiivi. Muistaakseni ihan pidin Totasta, mutta miksi olen sen sisällön unohtanut kokonaan ?

      Poista
  2. Minä en pitänyt Rajasta kamalasti. Se oli jotenkin minusta epäuskottava. En tarkoita, että olisi epäuskottavaa, että lukiolainen ihastuisi opettajaansa (kyllähän sitä tapahtuu), mutta se miten kaikki oli kuvattu, ei ollut minusta mitenkään uskottavaa. Totta taas jäi kesken. Ehkä Pulkkinen ei ole minua varten, vaikka hän kirjoittaa kyllä hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Raja hienosti kirjoitettu, mutta ehkä vika on tosiaan sisällössä...

      Poista
  3. Itsekin luin tämän vasta äskettäin, kun onnistuin bongaamaan tämän kirpputorilta euron hintaan.

    Tykästyin kovasti, aikaisempaa kokemusta Pulkkisesta ei ole. Totta-kirja on seuraavien luettavien joukossa.

    VastaaPoista