14.9.2011

Välipala : Cecelia Ahern : Mitä huominen tuo tullessaan



Jos Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta oli kuin hienostunut iltapäivätee luksushotellissa ja Martinin Game of Thrones pitkän kaavan mättöillallinen, niin Ahernin romaania voitaneen kutsua välipalaksi nuorison suosimassa burgerilassa. Pikaisesti kulutettu eikä jäljelle jää kuin lievä ähky.

Kertojaminä on 16-vuotias Tamara, jonka elämä muuttuu isän kuoleman myötä. Poissa on luksuskoti ja hemmotellun lapsen elämäntapa, tilalla vanhan kartanon mailla oleva talo ja äidin kanssa asuminen sedän ja tädin luona. Elämästä voisi tulla tosi tylsää, mutta onneksi kirjastoautosta löytyy salaperäinen päiväkirja, joka kertoo Tamaralle aina seuraavan päivän tapahtumat. Niin, ja löytyyhän sieltä komea kirjastonhoitajakin. Vähitellen myös sedästä ja tädistä ilmaantuu näkyviin omituisia puolia ja tulipalossa tuhoutuneen kartanon salaisuus vetää Tamaraa vastustamattomasti puoleensa.

Kirjastontäti oli laittanut kirjan selkämykseen punaisen sydämen romantiikan merkiksi. Minä olisin lisäksi pistänyt romaanin nuoriso-osastolle. Sen verran tutusta tarinakuviosta on kyse sellaiselle, joka näitä samantyyppisiä tarinoita kahlasi urakalla läpi omina teinivuosinaan. Tarinan lopputulos on hyvinkin ennustettavissa ja koko päähenkilön ajattelutapa vetoaa todennäköisesti enemmän nuorisoon kuin tällaiseen "varttuneempaan" lukijaan.

Ei tämä nyt varsinaisesti huono ollut, mutta en taida kuulua kohderyhmään. Minulle tämä oli lähinnä 400-sivuinen pikavälipala, joka tuli lukaistua vauvanhoidon ohessa vähän yli päivässä... Ei vaatinut keskittymistä eikä minkäänlaista aivotyötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti